keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Death - Symbolic (1995)

Deathin Symbolic ja etenkin sen tunnetuin biisi Crystal Mountain on minulle henkilökohtainen ja tärkeä levy. Se on vaikuttanut suuresti siihen, miten kuuntelen ja arvioin musiikkia - jokainen riffeistä, jokainen sooloista, jokainen säe on kirjailtuna syvälle sisimpääni. Tajusin tämän todella vasta eilen illalla, kun menin sänkyyn lukemaan kirjaa ja kuuntelin levyä samalla. Pian kirjan lukeminen päättyi, valo sammui ja minun oli kuunneltava levyä koko olemuksellani.

Jos toisinaan valitan, että musiikki - olkoon sitten Panteraa, W.A.S.P.ia tai jotakin aivan muuta - ei ole niin hyvää kuin yleensä annetaan ymmärtää, koska se on ollut kuulijoilleen joskus tärkeää, niin tänään tilanne on toisin päin. Tällä kertaa minä olen se, jolle levy on ollut joskus todella tärkeä ja ehkä siksi olen jäävi. Jos se häiritsee - tämä häikäilemätön kaksinaismoralismini - ole hyvä ja jätä loput lukematta, se on meille molemmille parhaaksi, mutta muista se, että minä ainakin kykenen myöntämään tämän tosiseikan, jos en muuta.

Tärkein syy, miksi en kuitenkaan laittaisi Symbolicia samalle viivalle Far Beyond Drivenin kanssa, on se tosiseikka, että Deathin tuotos kestää aikaa ja kuulostaa aina yhtä freesiltä, aina yhtä ajankohtaiselta. Sitä on mahdotonta sitoa omaan aikaansa, omaan julkaisuajankohtaansa, vaan se on edelleen, liki kaksikymmentä vuotta myöhemminkin, kuin eilen julkaistu. Kyllä, on täysin mahdollista, että kuuntelen levyä äärettömän vahvojen nostalgialasien läpi - hyvinkin todennäköistä - mutta olen silti valmis vannomaan, että kun aikaa on kulunut riittävästi, Deathin suosio pysyy vakiona, missä Panteran tunnustus menee kausittaisena. Mutta se siitä futurismista.

Symbolicia pidetään Deathin uran kohokohtana: siinä yhtye soittaa progea death metaliaan tavalla, jota ei voi kopioida, ja uskomattomalla kappalemateriaalin tasolla, vielä. Kuten on tullut mainittua, parhaat levyt ovat niitä, joista yhtään kappaletta ei voi erottaa heikentämättä kokonaisuutta, mutta silti jokainen sävellys toimii omana kokonaisuutenaan - tämä pätee täydellisesti Symboliciin. Crystal Mountain on oma sävellyksensä, mutta sillä on tarkasti oma paikkansa levykokonaisuudessa, kuten kaikilla muillakin biiseillä.

Symbolic ei ole vain sävellystaidon mestariteos (kyllä, Zero Tolerancen intro menee 4/4-tahtilajissa), vaan myös lyriikat sivaltavat paljon tavanomaista metallilevytystä terävämmin. Missään nimessä kyseessä ei ole parasta lyriikkaa, jota olen koskaan/blogissa kohdannut, mutta silti älykkäämpää kuin 95%ia sanoituksesta on. Muutama esimerkki:

Sacred is the gift that they
have without knowing
Serenity is knowing it safe
without the destruction of time
-Sacred Serenity

Privacy and intimacy as we know it
will be a memory
Among many to be passed down
to those who never knew
-1000 Eyes

Niin tai näin, Symbolic kuuluu jokaisen itseään vähäkin kunnioittavan metallisydämen levykokoelmaan ja yleistietämykseen. Se on erinomainen esimerkki siitä, mihin kaikkeen death metal genrenä ylettyy, kuinka älykästä se voi olla ja kuinka monipolvista ja ajatonta sen ilmaisu on, oikein tehtynä. Tästä olemme samaa mieltä, vaikka kuinka katselisin nostalgiapullonpohjien läpi levyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti