Devin Townsend Project - Addicted (2009)

Devin Townsend vihelsi pelin poikki omalta osaltaan Strapping Young Ladin väsyneen The New Black sekä soolotuotoksen, Ziltoidin, jälkeen vuonna 2006-2007. Hän ilmoitti vetäytyvänsä, ainakin väliaikaisesti, musiikkibisneksestä tyystin; en muista kuinka julkisesti hän asiasta ilmoitti, mutta taustalla oli huumeongelma sekä burnout. Kauaa hän ei musiikin parista poissa pysynyt, vaan jo 2009 ilmestyi kaksi levyä, uuden nimikkeen, Devin Townsend Projectin, alla. Ilmoitettiin, että luvassa on neljän levyn kokonaisuus, joka kertoo Townsendin taistelusta huumeita vastaan - levyistä jokainen olisi tyystin erilainen keskenään ja ne kuvastaisivat huumeongelman eri vaiheita. Neljän levyn jälkeen Devin Townsend Projectin oli tarkoitus lopettaa, vaan eihän siinä niin tietenkään käynyt.

Addicted on neliosaisen kokonaisuuden toinen osa. Ensimmäinen osa, Ki, on ambienttia - jännitteistä musiikkia, missä jännite ei koskaan laukea - eikä kiinnosta minua muuten kuin osana Townsendin Project-saagaa. Addicted on yhdistelmä townsendmäistä metallia ja elektropoppia. Tyylivalinta kuvaa huumeongelman bilevaihetta, missä piikittäminen on hupia, vaikka touhussa on uhkaava särmä, aiemmin vallinnut jännite on jo lauennut. Silti levyä ei voi pitää soundiltaan synkkänä, vaan iloisena, jopa elämänmyönteisenä, mistä iso osa on Anneke van Giersbergen sielukkaalla tulkinnalla: esimerkisi alunperin Ziltoidilla ollut Hyperdrive! saa Anneken (käytän epätyypillisesti hänestä etunimeä, koska sukunimi on ns. vaikeasti oikeinkirjoitettava) laulusta ja muutetusta sovituksesta enemmän ponttaa ja voimaa.

Addicted on levy, jota ei Townsendilta odottaisi: se on helpostilähestyttävä, välittömän tarttuva ja hittihakuinen. Melodiat tarraavat väkisin kiinni - kukaan ei voi kuunnella Resolve!a ilman pakonomaist nyökkäilyä ja hyminää. Silti soundista tunnistaa Townsendin kädenjäljen, vaikka se ei kuulostakaan Townsendiltä. Vaikkapa mainitun Resolve!n kertosäettä ei kirjoita kukaan muu kuin Townsend; kukaan muu ei myöskään pysty keksimään Ih-Ah!ta, ylipäänsä, sen verran (hyvällä tavalla) yllättävä palanen ääntää se on.

Sittemmin, isolta osalta Project-saagan myötä, Townsend on muuttunut ainakin minun silmissäni kameleontiksi, jolta ei voi odottaa mitään tiettyä, mutta silti vain ja ainoastaan laatua. Minä tutustuin hänen musiikkiinsa Strapping Young Ladin kautta ja tutustuin soolomateriaaliin vasta Ziltoidin myötä, mutta olen sittemmin tutustunut miehen varhaisempaan soolotuotantoon. Pidän kiinni siitä, että hän löysi selkeyden, yllättävyyden ja innovaation taitepisteen juurikin Project-saagan myötä. Ei sittemmin seuranneet levyt yhtä hyviä ole olleet, mutta ne ovat kuulostaneet tasaisemmin Townsendiltä kuin Strapping Young Lad koskaan tai varhaisemmat soololevyt. Huumeiden, burnoutin ja muiden ongelmien jälkeen Townsend näyttää löytäneen harmonian itsensä ja maailman kanssa, ja Addicted in tärkeä palanen paranemisprosessia.