Battle Beast - Unholy Savior (2015)

Vuonna 2015 Battle Beast oli kovassa paikassa. Yhtyeen nimeä kantanut kakkoslevy vuosimallia 2013 oli tehnyt Anton Kabasen kipparoimasta poppoosta ison nimen, ainakin Suomessa, ja luonnollisesti odotukset kolmoslevylle olivat korkealla. Ostin itsekin Unholy Saviorin välittömästi ilmestymispäivänä ja iskin sen kotona soittimeen ja...

Petyin. Ei siitä mihinkään pääse, että Unholy Savior on selvästi Battle Beastia tai jopa Steeliä heikompi kokonaisuus. Levyn ongelma on siinä, että se on turhan hit-and-miss ja monesti pikemminkin miss kuin hit. Alkupuoli levystä on selvästi parempi, myöskin: Lionheart on enemmän kuin hieman -90-luvun lopun Stratovariukselta haiskahtava ralli, Unholy Savior ja Madness ja Speed and Danger erittäin tuttua ja turvallista (pun intended) Battle Beastia, Sea of Dreams ihan kelpo balladi, Touch in the Night diskoiluineen menevä radio- ja keikkahitti (vaikka biisin viihdearvo on ropissut pois tehokkaasti sittemmin) ja onpa levyn paras biisikin kolmantena, I Want the World... And Everything in It. Edellisessä virkkeessä antamani kuvaukset ovat monissa kohdin erittäin armeliaita, sillä esimerkiksi Unholy Savior tai Madness olisivat olleet fillereitä edellislevyllä, vaikka ovatkin ihan peruspäteviä. Samaten esimerkiksi Sea of Dreamsiin suhteeni on ollut vaihtelevainen, mutta tällä hetkellä pidän sitä riittävän hyvänä balladina ollakseni skippaamatta sitä. Levyn loppupuolisko jäisi kokonaan kuuntelematta, mutta kun satuin hankkimaan jonkun digipäk-/mikälieversion, jossa tulee mukana levyn toiseksi paras biisi, Push It to the Limit, joka on tietenkin kasarihitti Battle Beastin versioimana. Bonusbiisit harvoin ovat vaivan arvoisia, mutta kerrankin biisivalinta ja toteutus osuvat kohdilleen - jos Noora Louhimo vain vetäisi vielä hieman överimmin koko touhun, se olisi top 10 of all time covereita.

Ei siitä vieläkään pääse ohi saati ympäri, mutta erinomaisen Battle Beastin jälkeen Unholy Savior on huti. Taso on kova, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta jos Battle Beast on sellainen ysiplussan levy, seiskaplussan Unholy Savior tuntuu pettymykseltä. Kenties bändin huono sisäinen kemia vaikutti tulokseen, mene ja tiedä, mutta kun pian levyn ilmestymisen jälkeen Kabanen sai kenkää, muutama palanen loksahti kohdilleen. Lisäksi, Kabasen lähtö oli lopulta vain hyvä asia, koska näin saimme Beast in Blackin, joka pyyhkii pöytää nykyisellä tai aiemmalla Battle Beastilla.