Sodom - M-16 (2001)

Sodom, tuo teutonirässin suurnimi, onnistui yllättämään minut hitaasti Agent Orangen kanssa - aluksi en tykännyt levystä, hetken jälkeenkään en oikein tahtonut lämmetä, mutta lopulta se poltti kuin napalmi. Mitä enemmän kuuntelen tuota levyä, sitä paremmalta se kuulostaa. Samaa ei, valitettavasti, sanoa M-16:sta: olen venyttänyt tämän tekstin kirjoittamista juuri siitä syystä, että toivoin M-16:sta yllättäen aukeavan, läväyttävän kasvoilleni lastinsa (napalmia, huom.huom.), mutta vajaan viikon intensiivikuuntelulla korventuminen ei ole tapahtunut. Otin lisäksi hieman "ylimääräistä" aikaa, koska olen vastikää hankkinut M-16:sta ja täten perehtynyt siihen väkisinkin heikommin kuin Agent Orangeen.

Mutta ei niin ei, minkäs sille voi? Ei M-16:sta huono levy ole, mutta kun väistämättä vertaan sitä aiempaan "Vietnam-levyyn", tuoreempi tuotos tuntuu menevältä joskin intohimottomalta soittelulta. Se on hieman liian pitkä omaksi parhaakseen - minulle rässi toimii parhaiten, kun kiekon kokonaismitta pyörii alle kolmessa vartissa - ja joukkoon on ängetty fillerinkaltaisia kipaleita, jotka vain korostavat traagisesti levyn yksiuloitteisuutta.

Esittelen tämän pointtinikaltaisen lyriikoiden kautta: katsotaan ensin hyvää levyä, joka tässä vertailussa on Agent Orange, ja mietitään mikä siitä tekee niin hyvän. Jokaisella on tuolta levyltä omat suosikkibiisinsä omista syistään, mutta se, mistä olemme kaikki yhtä mieltä, on se, että kyseinen kiekko on pahuksen monimuotoinen, joka suuntaan flirttaileva tai rönsyilevä, mutta se silti pysyy kasassa. Aina sanoitukset tai kappaleet eivät osu maaliinsa, mutta ainakin ne tuovat jotakin uutta, luovat oman identiteettinsä levyn, ja samalla yhtyeen koko diskografian, sisällä - kukapa voisi unohtaa Remember the Fallenin ontuvat puhtaat laulut ja hädintuskin kielioppia seurailevat sanat? Entä Ausgebombt, tuon hävyttömän tarttuvan hokemansa kanssa?

Mitä, sitten, M-16 tarjoilee? Vietnamin sotaa, hieman lisää samaa konfliktia ja vielä hiukan lisää, jottei jää teema yhtään epäselväksi. Agent Orangella on kaksi suoraan Vietnamiin liittyvä kappaletta, Magic Dragon ja Agent Orange, ja kansikuva taivaalta kuolemaa sylkevästä konetuliaseesta; M-16 rakentuu pelkästään noiden kahden kappaleen ja yhden kansikuvan teeman ympärille. Kaikelle on oma biisinsä, mariineille, lapsisotilaille ja - helvetti vieköön - Ilmestyskirja.Nytillekin löytyy oma veisu. Ei siinä mitään, hieno leffahan se, mutta kun Vietnamin sodasta pitää lypsää kaikki irti, ihan leffahistoriaa myöten, eikö voisi esimerkiksi keksiä muitakin juttuja?

Annan turhan yksioikoisen kuvan M-16:sta ja tiedän sen, mutta teen sen korostaakseni pointtiani, en saattaakseni levyä lokaan. Totuus on se, että M-16 on hyvä levy ja sen kuuntelu ei tuntunut kuin kerran tai kaksi suossa tarpomiselta (mikä, näin jälkikäteen mietittynä, lienee ollut tarkoituskin, haha). Sillä on ongelmansa, joista auttamatta suurin on se, että kappaleet ovat liian samanlaisia, sävellyksellisesti ja sanoituksellisesti, mutta ongelma taitaa olla minun, jos odotan mitään muuta rässibändin Vietnam-teemalevyltä. Jos Agent Orange ei olisi minulle tuttu, saattaisin fiilistellä M-16:sta täysillä, mutta tilanne on mikä on, joten tyydyn varhaisempaan Sodomiin jatkossakin.

P.S. The Bird is the Word! Kaikista maailman biiseistä, miksi Surfin' Birdistä on pitänyt tehdä metallikoveri? Eikö Vietnamin sodasta ole tehty riittävästi koveroitavaksi kelpaavia biisejä?