perjantai 8. tammikuuta 2016

Turmion kätlöt - Pirun nyrkki (2006)

Turmion kätilöiden ensimmäinen levy, Hoitovirhe, on kirjoissani edelleen varsin onnistunut tekele - jossakin hyvän ja erinomaisen välillä. Se on myös levy, johon yhtyeen myöhempiä tuotoksia väistämättä vertaan; siksi onkin kiinnostavaa, että Pirun nyrkki, turhalla edellislevyn remix-biisillä täytettynäkin alle puoli tuntinen paketti.

Tärkein syy siihen, miksi Pirun nyrkki on parempi levy, on sen (erittäin suhteellinen) kypsyys: siinä missä Hoitovirheen kappaleet ovat hauskoja, joskin irrallisia, tekeleitä, Pirun nyrkki tuntuu alusta loppuun harkitummalta ja paremmin rakennetulta kokonaisuudelta. Vaikka kakkoslevylläkin on ehdottomat huippukohtansa, se ei tunnu yhden hitin/onnistumisen ympärille rakennetulle filleripallolle, vaan parhaat hetket ovat dynaamisempi (kuinka inhottava sana) osa levyä. Levy on myös edeltäjäänsä paremmin rytmitetty ja jäsennelty - vaikka loppua kohti levyä hieman lässähtää, puhtaan analyyttisesti tarkasteltuna kiekon rakenne on harkittu.

On sinänsä hauskaa, että puhun mistään Turmion kätilöihin liittyvästä harkittuna, koska ainakin myöhemmin (eli tällä vuosikymmenellä) yhtye on haastatteluissa kertonut kuinka kaikki esitetyt ideat myös laitetaan levylle. Sen pitäisi olla harkinnan vastakohta, mutta ainakaan Pirun nyrkki ei tunnu kaikkien outojen ja mukahauskojen ideoiden hautausmaana - myöhemmistä levyistä en sano mitään, vielä ainakaan. Turmion kätilöt on aina ollut yhtyeenä osa kategoriaa "tekevät just sitä mitä sattuvat milloinkin haluavat tehdä", mitä vasten hyvin tehty ja (suhteellisen) konventionaalinen Pirun nyrkki tuntuu toisaalta sopimattomalta että täysin yhteensopivalta: kenties yhtye on Hoitovirheen jälkeen halunnut tehdä samankaltaisen levyn esikoisensa kanssa, mutta vain hitusen paremmin.

Oma suosikkini levyltä on ehdottomasti Tirehtööri, joka on varmaankin sanoitettu yhtyeen kiertueella kuulemien vittuilujen pohjalta. Myös Mistä veri pakenee on hieno ralli, eikä Eläköön! ole yhtään pöllömpi.

Tahtoisin sinänsä puhua vielä paljonkin levystä, mutta kaikki olennainen on jo tullut möläytettyä: kuin Hoitovirhe, mutta parempi ja lyhyempi. Jos on kuullut Pirun nyrkin, on kuullut enemmän tai vähemmän kaiken, mitä Turmion kätilöillä on tarjota, hyvässä ja pahassa: toisaalta yhtye ei ole juuri mennyt eteenpäin, mutta eipä toisaalta hirmuista takapakkiakaan ole harpottu tai sellouttia tehty. Kun on kuullut Tirehtöörin livenä, ymmärtää täysin, miksi Turmion kätilöt on hyvä/huono/nerokas/totaalipaskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti