Keep of Kalessin - Reptilian (2010)

En yleensä perusta kummemmin bläkkiksestä. Pääongelmani mainitun alagenren kanssa on se, että touhusta tulee todella nopeasti pelkkää paahtoa ilman draamantajua tai pointtia. Siitä huolimatta kokeilen säännöllisen epäsäännöllisesti kehutun bläkkislevyn ostamista - Keep of Kalessinin Reptilian oli tälläinen kokeilu. Joo, tiedän, ei bändi ole puhdasveristä tr00 norwegian bläkkiä (syihin tulen kohta, malta mielesi), mutta minulle bändin musiikillinen ilme on kuitenkin lähempänä bläkkiä kuin deathia saati poweria, joten joudut tyytymään tähän genremääritelmään, sinä burzumeihisi tukehtuva kuvitteellinen corpsetrolli. Ensialkuun en sietänyt levyä, mutta muutama kuukausi sitten jokin napsahti kohdilleen ja nyt Reptilian saattaa olla yksi suosikeistani löyhästi blackin alle määriteltävistä levyistäni. (En sano mikä on suosikkini, koska corpsetrolli tukehtuisi ärtymykseensä.)

Reptilian on erittäin monipuolinen levy: sen kahdeksaan kappaleeseen mahtuu kirjo tunnelmoivasta, suorastaan doomahtavasta Dark as Moonless Nightista poppikertsiseen The Dragontoweriin; neljätoista minuuttisesta kolossista, sinfonisesta Reptilian Majestysta, alle viisi minuuttiseen paahtoon a'la Leaving the Mortal Flesh. Periaatteessa tällainen monipuolisuuden juomasarvi on helppo homma - kunhan tekee joka biisistä täysin erilaisen - mutta homman pitäminen kasassa, käärittynä kivasti punaisen langan ympärille, onkin toisenlainen saavutus, johon harva bändi pääsee. Keep of Kalessin kuitenkin onnistuu pitämään levykokonaisuuden hanskassa (ja hanskat tallessa), ja kuorolaulut sopivat luontevasti samaan biisiin blastin kanssa. Myös solisti Thebonin tulkinta, joka kulkee kärinän, puhtaan laulun ja örinän ristiaallokossa, alituisesti lokerosta toiseen ailahdellen ja niiden välillä keikkuen, sopii pirullisen oivallisesti levyn musiikilliseen ilmeeseen. Kaiken kehun jälkeen on sanottava, että Reptilian on melko vaikea tapaus päästä sisään, ja suosittelenkin vähintään kymmentä kuuntelukertaa eri mielentiloissa ja konteksteissa ennen tuomion langettamista.

Nyt siihen juttuun, miksi levy ja bändi on niin kirottu tapaus totisten, huumorintajuttomien ja näköalattomien "tosimetallistien" silmissä. Kyllä, The Dragontower on ihan poppia; kyllä, yhtye lähti em. rallin kanssa Norjan Euroviisu-karsintoihin; ei, biisiä ei valittu koskaan edustamaan kirkonpolttajistaan tunnettua maata. Siinä syy, miksi Reptilian on kunnianloukkaus kaikkea "oikeaa" metallimusiikkia kohtaan: yhtye yritti markkinoida levyään epätavallisella keinolla, soittamalla (suhteellisen) radioystävällisen biisin yleisölle, joka piti heistä ainakin jonkin verran (biisi jäi karsinnoissa kolmanneksi, mutta ei siis viimeiseksi). Ei olisi Immortal moista tehnyt, eikä ainakaan Burzum, joten sen täytyy olla väärin, koska Euroviisut on paskaa ja minun mielipiteeni on ainoa ja oikea ja minä olen nyt suuttunut. Byhybyhyy. Ei The Dragontower mikään mestariteosbiisi ole, mutta, kun oikeasti lähdetään laskemaan, onko Euroviisuissa ikinä esitetty ainuttakaan mestariteosta? Tasan nolla, vaikka muutamaa biisiä voisi pitää jopa ihan siedettävinä... ainakin sitä yhtä, mitä veisattiin Kauppatorilla reilu kymmenen vuotta sitten, mutta muista en tiedä. Paska kisa, johon osallistuminen pilasi paskamaisten ihmisten silmissä hyvän bändin maineen, mikä johti Keep of Kalessinin suosion romahtamiseen ja tarpeettomaan alennustilaan. Vituttaa moinen paska, koska Reptilian on hyvä levy, eikä se ansaitse noin idioottimaista kitinää kiinteäksi osaksi jälkimainettaan.