Rammstein - Mutter (2001)

Jos olet samaa ikäryhmää kanssani (-80- & -90-lukujen taitteessa syntyneitä), muistat Rammsteinista parhaiten iänikuisen rankutuksen, Amerikan, mutta tuo kappale, jonka ironian missasimme täysin (ainakin minä; olinhan neljän- tai viidentoista vanha, jolloin missasin kaiken Aku Ankkaa syvällisemmät kirjalliset merkitykset), ei ole ensimmäinen mielikuvasi yhtyeestä. Muistat luultavasti Ich Willin, tai Links 2 3 4:n tai kenties Feuer Frein, vaikka muistot eivät olekaan yhtä eläviä. Samoihin aikoihin kuin koin "heviheräämiseni", Mutter oli yksi maailman myydyimpiä levyjä - kiekko, joka teki Rammsteinista sen yhtyeen, joka se on nykyään. Muistan kuinka kaverinikin innostuivat yksinkertaisesti takovasta saksalaisesta industrial-jyrästä, jonka hittejä koko globaalin tieto- ja vertaisverkon ensikertaa yhdistämä maailma kuunteli; jäin ulkopuolelle, koska... Niin, en tiedä miksi en innostunut Mutterista silloin. Ehkä se oli saksan kieli (vaikka en ymmärtänyt englannin kielisiä lyriikoita yhtään sen paremmin, joten mene ja tiedä), ehkä jokin muu syy.

Oli mikä hyvänsä, muistan kuinka kuuntelimme Links 2 3 4:n ja muut Mutterin suurimmista hiteistä. Muistan myös elävästi kuinka unohdimme yhtyeen varsin pian, vain muistaaksemme sen olemassaolon muutamaa vuotta myöhemmin jo mainitun renkutus-hitin ilmestymisen myötä. Ja niin jatkui pitkään, melkein kymmenen vuotta, minulle.

Vuoden 2012 aikoihin ystäväni Hipin kanssa istuimme alas ja päätimme kuunnella levyn hänen kokoelmistaan, jota kumpikaan meistä ei ollut kuunnellut vuosiin. Silmäilin levyhyllyä ja varmaan arvaatkin mihin levyyn kiinnitin huomioni. Pistimme sen soimaan, aloimme jauhaa tutulla tavalla Sitä Itseään ja jo ensimmäisen kappaleen aikana jouduimme toteamaan, että Mutterhan on helvetin tiukan kuuloinen.

Sitä se todella on. Jos raaputtaa hittien pintaa, vilkaisee nostalgiahuuruisen vääristymän taa, löytää erittäin hyvin tehdyn levyn, joka on paljon hittejään suurempi kokonaisuus. Vaikka Feuer Frei ja Ich Will ovat myös kovia veisuja, minulle napakammin (onko tuo edes sana, saati oikea taivutusmuoto?) iskivät aloitusraita Mein Herz Brennt, tunnelmoivampi Sonne ja levyn parhaan kiipparimelodian sisältävä Adios (kahden minuutin paikkeilla). Mutta kuten tuli sanottua, Mutter on kokonaisuutena yksittäisten kappaleittensa yläpuolella: se runttaa, joraa ja hidastelee juuri oikealla tavalla, että paketti ei hajoa eikä toisaalta käy tylsäksi.

Yliopistossa minun oli opiskeltava neljättä kieltä edes alkeet. Valitsin saksan kahdesta syystä: 1) se on Manner-Euroopassa reissatessa yleisesti ottaen hyödyllisempi kuin ranska ja 2) halusin edes auttavasti käsittää Rammsteinin lyriikoista jotain. En ymmärrä enkä ymmärtänyt kurssin aikanakaan, vaikka opettajalta asiasta kysyttiin. Opettajan vastaus pakolliseen Rammstein-kysymykseen oli, että vaikka yhtyeen lyriikat ovat erittäin provosoivia, provosoivampaa on kuitenkin tapa, jolla solisti Till Lindemann ne lausuu - hänen ääntämyksensä on tarkoituksella... no, paremman sanan puutteessa natsistista. Tietenkin se on tarkoituksellista, kun kyseessä on Rammstein, joka pyrkii shokeeraamaan (ja monesti onnistuukin) julkaisemalla musiikkivideoita pornosivuilla, kirjoittamalla kappaleita tosielämän kannibalismi-insidenteistä (Mein Teil Reise, Reisellä) sekä tietenkin kansikuvien kautta. Mutterin kansikuva on varmasti provosoinut monia - vähintäänkin oikeisto-konservatiiveja, mutta myös muita, joilla on mielestään hyvä ja "siisti" maku. Juuri heitä Rammstein yrittääkin provosoida, useammin kuin ei onnistuen.

Jos unohdetaan Rammsteinin imago ja asema, päädytään nauttimaan erinomaisesta musiikista. Olen sinänsä yllättynyt, että Mutter oli niin suuri hitti kuin se oli, koska levy ei todellakaan miellytä "mainstream"-kuuntelijoita, vaikka kuinka kaikki hyräilisivät Ich Willin kertosäettä; levy on nimittäin sen verran rankka paketti, varmaan rankin kansainvälisesti miljoonia myynyt kiekko. Ilmeisesti niin kauan kuin ei öristä, kaikessa musiikissa on edes hitunen hittipotentiaalia.

Eikun hetkonen, kuinka helvetisti paska metalcore onkaan myynyt? Sori, mä oon hiljaa tästä eteenpäin.