Exhibition - The Sign of Tomorrow (2003)

Tässäpä laatuesimerkki neljän euron powerista: perustoimiva idea, mutta kun ei vain yksinkertaisesti riittävän hyvää sellaista. Exhibition oli lopulta melko lyhytikäinen yhtye, joka teki olemassa olonsa aikana vain yhden kokopitkän ja yhden demon. Tyylillisesti lähin vertailukohta on jossakin B-luokan Fates Warningissa. Levynä The Sign of Tomorrow on ylipitkä, heikosti sävelletty ja riivattu Limb Musicin keskinkertaisuuden leimalla. Ei tästä, oikeasti, ole mitään muutakaan sanottavaa - en liioittele, jos sanon, että olen stressanut tarpeettomasti tämän tekstin kirjoittamista, koska minulla ei ole ainuttakaan ajatusta tätä enempää levystä.

Siispä teen sen, mitä vastaavissa tilanteissa liian usein teen: keskityn epäolennaiseen. Minulla on tyypillisesti tapana kuunnella uusi levyhankinta ensimmäistä kertaa lyriikkavihkoa lukemalla, keskittyen levylle mahdollisimman täydellisesti. Exhibitionin kanssa en pystynyt siihen, koska joku vatipää jossakin oli taittanut kansilehtisen käsittämättömimmällä tavalla mitä olen koskaan nähnyt: tekstit eivät olleet "osuneet" sivuille, vaan kokonaisella aukeamalla saattoi olla yksi hassu rivi tekstiä, aivan ylälaidassa, ja loput olivat kadonneet ties mihin. Ehkä ongelma oli painokoneessa, ei taittajassa tai taitossa, mutta oli totuus mikä tahansa, lyriikkavihko palasi suorinta tietä koteloonsa näkemättä uudelleen päivänvaloa.

Tämä voi vaikuttaa triviaalilta ongelmalta, mutta totuus on, että jos haluan käsittää levyä hyvin, haluan paneutua sen kuunteluun kunnolla. Toki, monesti perehdyn levyyn kävelylenkin yhteydessä, mutta useammin se tarkoittaa juurikin lyriikkavihon läpikäyntiä levyn myötä. Koska The Sign of Tomorrow'n vihko on mitä on, levykin on jäänyt minulle poikkeuksellisen etäiseksi (jopa neljän euron poweriksi). Se, mitä voin kuitenkin sanoa, on, että solisti Bobby "Leather Lungs" Lucas vetää kovaa, hänellä on tyylikäs soundi ja riittävä ääniala - sääli vain, että kappaleet, joita hänelle on annettu työstettäväksi, ovat silkkaa turhaa roskaa. Ne voisivat olla hyviä, jos noin puolet materiaalista heittäisi roskakoriin tai työstäisi uudelleen ihan kivijalasta ylöspäin, mutta miksi vaivautua - yhtye taisi itsekin tietää tehneensä tarpeettoman kiekon ja hajosi muiden projektien pariin. Jos Lucasin taitojen ihastelu kiinnostaa, suosittelen kääntymään hänen muiden projektiensa puoleen - siellä saattaa olla jopa kelvollisia veisujakin.

P.S. Neljän euron powereita on luvassa paljon lähiaikoina - valtaosa niistä julkaistiin juurikin 2003. Be very afraid. Joudun samaan hengenvetoon pahoitella sitä, että vastaavia tekstejä on luvassa enemmän, mutta yritän saada niihin paremman pointin. Tai pointin ylipäätään.