Ironware - Break Out (2003)

Ironware on jälleen yksi tapaus neljän euron powerin kategoriassa, varsin tyypillinen sellainen: keskinkertaista joskin kuunneltavissa olevaa power metalia vailla sen suurempaa kestoa kuuntelukerrasta toiseen. Yhtyeen tyyli - varsin löyhkä käsite, puhutaan kuitenkin neljän euron powerista - on yhdistelmä kaikkia mahdollisia geneerisimpiä ja perinteisimpiä power metalin kulmakiviä, Helloweenistä Gamma Ray'n kautta Hammerfalliin. Solisti on varsin taitava, keskivertoulisijaa (kuten esimerkiksi Invictusin solistia) parempi, mutta tämä lausunto olisi yhtä totta, jos sanoisin, että tämä harmaan sävy on parempi kuin tuo toinen harmaan sävy - ei niin hyvä solisti, että hänenkin äänensä alkaisi lopulta ottaa päähän, koska hänen tulkinnallaan on tasan yksi ulottuvuus mikä tasapäistää levyä lopulta tarpeettomasti.

Mitään omaa Break Out ei tarjoile, mutta se tekee hommansa riittävän hyvin, että sitä ei vihaa, ja toisinaan vastaan keskinkertaisuuden suossa harhailee kelvollinen kappale. Esimerkiksi loppupuolelta löytyvä What Is Going On (nimi, joka tuo mieleeni kuolemattoman King Diamond -rallin) on näpsäkkä melodisempi ja tunnelmallisempi raita kuin monet muut; myös Sanctuary menee läpi. Oikeastaan "menee läpi" kuvaa erinomaisesti kuuntelukokemusta levyn kanssa: se menee läpi, korvasta sisään ja toisesta ulos, tekemättä vahinkoa tai onnistumatta iskemään koukkua kunnolla kiinni matkallaan unohdukseen. Yksikään kappale ei tarjoile edes välähdystä siitä, mikä olisi vähimmäisvaatimus parempien yhtyeiden levyillä, mutta toisaalta byrokraattisen lovensa Ironware täyttää orjallisen tarkasti.

Yksi asia, jonka nostan esiin, koska mitään muutakaan en keksi (tiedän, tämä on krooninen vaiva neljän euron powerin arvosteluissani, koettakaa sietää): lyriikoissa on paikoin vaivoin peiteltyä kristillistä tematiikkaa. Ehkä luen liian tarkasti sanoja - otetaan huomioon, että kyseessä on power metalia, jossa allegoriat ja hyvä kirjoittaminen ovat suunnilleen yhtä harvinaisia kuin uudet oivallukset Timo Tolkin nykytuotannossa - mutta etenkin Return of the King haiskahtaa jeesustelulta huoneen toiselle puolelle saakka. Annan sinun, rakas Lukijani, tehdä johtopäätökset itse:

On hope we live through all our pain
The king will come I hope some day
At the sky I look as I pray
The king will come is all I say

On naiviia väittää ettei tuossa jotakin kristus-symboliikkaa haeta takaa, ja ongelmaa ei sinänsä olisi, mutta A) mielestäni jeesustelulla ei ole mitään sijaa metallissa, ainakaan jos sävy on tuollainen; B) kielioppi, mikä se on? C) lyriikat eivät ole allegorisia tai metaforia, vaan suoraa jeesustelua, puhdasta sellaista. Yrittäkäämme sivuutta jeesustelu, kuitenkin, koska miksi jumiutua yhteen näkökulmaa, kun voi nurista muutoinkin kömpelöistä lyriikoista.

Break Out taitaa olla paras Limb Musicin julkaisemista neljän euron powereista, jonka olen kuullut. Tämä ei ole kovin erikoinen statement, vaan pikemminkin verrattavissa opettajan kehuihin oppilaalle, joka ainoana luokastaan sai 7-:sen, muiden jäädessä välttävään kutoseen... tai huonompaankin. Voi veljet, odottakaas mitä kuraa näissä neljän euron powereissa on, voih.