sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Triptykon - Melana Chasmata (2014)


Celtic Frost kuoli vuoden 2006 Monotheistin jälkeen. Tom G. Warrior lähti bändistä ja vaikka Celtic Frost oli, ilmeisesti, nimellisesti elossa tuon lähdön jälkeenkin, se oli sätkivä päätön kana. Nyt, kun Martin Eric Ain on kuollut, Celtic Frostin nimi pitäisi olla lopullisesti haudattu. Kun kuningas kuolee, valta siirtyy välittömästi uudelle kuninkaalle – the king is dead, long live the king – ja Celtic Frostin fanien tapauksessa tuo uusi monarkki on nimeltään Triptykon, joka on käytännössä Tom G. Warrior ja läjä nuorempia muusikoita. Tämä kommentti ei ole halventava huomio siitä, että kukaan alle nelikymppinen ei voisi tehdä kiinnostavaa metallia, vaan se kuvaa asennetta, joka monilla oli ennen yhtyeen lopullista esiinmarssia. Kahden levyn ja yhden EP:n jälkeen mutina on hiljentynyt.

Triptykonin levyjen löytäminen siedettävään hintaan oli pitkään vaikeaa, joten en hankkinut niitä välittömästi. Yhtyeen kakkoslevy Melana Chasmata, tuli kuitenkin jossakin vastaan puolihintaisena (vuoden 2016 paikkeilla) ja tokihan kiekko oli otettava talteen, koska Monotheist on vaikea mutta kiehtova levy ja… no, kyllä tämä Triptykonin kiekot ovat saaneet paljon suitsutusta ja myönnän olevani levyjen perässä poukkoileva hyypiö. Hyvä, että otin kiekon talteen, koska Melana Chasmata on vitun rankka levy. Ei tätä voi mitenkään muuten ilmaista, pahoitteluni moraalinvartijoille. Melana Chasmata runnoo yli, luo kuulijan ympärille sellaisen äänimuurin, ettei sen läpäiseminen pitäisi onnistua tuosta noin vain. Kappaleet ovat tempoiltaan hitaita ja liikkeiltään hitaampia, kun jokaista riffiä ja melodiaa rakennetaan kuin Moonsorrow’lla konsanaan. Ihan yhtä älytöntä sekametelisoppaa kiekko ei ole kuin Monotheist, mutta yksiulotteiseksi levyä ei kutsu kukaan, joka ymmärtää mitään (ääri)metallista. Kuten Monotheistin kanssa, kappaleet tuntuvat erittäin henkilökohtaisilta Tom G. Warriorille ja hän vaikuttaa vuodattavansa sielunsa sanoituksiinsa – oli tämä totta tai ei, on täysin irrelevanttia, koska taide elää ja kuolee luomissaan illuusioissa.

Triptykonin musiikki ei taatusti uppoa kaikille, edes äärimetallin saralla. Sen hitaus ja kokonaisvaltaisuus epäilemättä harjaa monia vastakarvaan, mutta meille harvoille, joille moinen jäyhyys ei ole este, Melana Chasmata on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Levylle on vain kyettävä antautumaan, sallittava sen omia täysin reilun tunnin mittainen hetki – jos tuota hetkeä ei ole valmis lahjoittamaan sille, se jää uuvuttavaksi taustamusiikiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti