Barren Earth - On Lonely Towers (2015)

Aloittaessaan, Barren Earth jäi osaltani vähälle huomiolle. Onhan näitä superbändejä ja ne ovat harvoin kovin erikoisia, ajattelin ja ajattelin niin pitkään; Barren Earthin kohdalla päässäni oli vain tyhjä kohta, jota koristi otsake "yksi ylimääräinen superbändi". Kun Mikko Kotamäki lähti bändistä ja poppoo värväsi solistin Fär-saarilta, pienestä Hamfred-nimisestä bändistä, kiinnostukseni heräsi ensimmäistä kertaa tosissaan. Kun kuuntelin levyn sinkkulohkaisun, jouduin keräilemään leukaani tovin, koska A) biisi oli aivan säädyttömän kova ja B) Jón Aldará julmetun hyvä solisti, jolta niin puhtaat kuin örinät lähtevät tunnistettavalla soundilla. On Lonely Towers oli ostettava lähes heti ja, kuinka ollakaan, helvetin hyvä levyhän se on.

On Lonely Towers on, kiistämättömästä laadustaan huolimatta, melkoinen suupala pureksittavaksi. Kahdeksasta biisistä yksi on alle kaksi minuuttia pitkä intro, joten 55 minuutin kesto jakautuu seitsemälle biisille. Tämä on todella, todella paljon - etenkin, kun biiseissä ei informaatio lopu kesken. Kaksi biisiä yltää yli kymmenen minuutin rajapyykin. Minulla ei ole mitään pitkiä kappaleita vastaan - jos jotain, päinvastoin - mutta kenties hommaa olisi voinut jostain kohdin tiivistää. Ei mitenkään radikaalisti, mutta sen verran, että levyn läpikuuntelu ei tuntuisi kolmen vuoden kuuntelun jälkeenkin työltä. Biisit ovat, kuten sanottua, hyviä ja albumikokonaisuus monipuolinen olematta sekava, mutta silti jokin hankaa vastaan. En vieläkään tiedä mikä se jokin tarkalleen on, jos levyn massiivisuus ei riitä perusteeksi (ja eihän se riitä, koska kyllä tässä on tullut pitkiä levyjä tykiteltyä vuodesta toiseen).

Tavallaan inhoan ja pidän, että en osaa päättää tai argumentoida kantaani levystä. Koko blogi lähti aikoinaan liikkeelle erittäin vapaamuotoisena jorinana, mutta viime aikoina (kiireiden ja muiden kirjoitusjuttujen takia) homma on jäänyt retuperälle ja tekstit ovat muuttuneet enemmän ja enemmän arvostelunkaltaisiksi. Mutta tämä blogi ei ole levyarvioblogi, tämä on vain levyblogi, jossa voin olla niin päämäärätön ja päättämätön kuin haluan. Täällä minun ei tarvitse olla muka kaiken kaikesta tietävä jääräpää, joka alleviivaa omaa argumentointiaa mukanasevilla huomioilla, vaan täällä voin vain jaaritella turhaa paskaa.

Bottomline: Aldará on erinomainen solisti, On Lonely Towers hyvä muttei kuitenkaan niin hyvä syystä jota en osaa sanoa, päätön paskanjauhanta on katoava luonnonvara.