maanantai 7. toukokuuta 2018

Sabaton - Heroes (2014)

Voi veljet kuinka vähän odotankaan sitä reaktiota, jonka tämä teksti saattaa herättää, koska joku herkkänahkainen epäilemättä pahoittaa mielensä ja syyttää minua kommariksi, cuckiksi, suvaksiksi ja mitä näitä muita suosikkiherjoja onkaan. Jos jotakin on tullut havaittua metallimusasta kirjoittaessa, yksi tärkeistä oppitunneista olisi tämä: Sabatonia ei saa haukkua ulkomusiikillisilla (tosin, mistä lähtien lyriikat ovat olleet ulkomusiikillisia?) asioista. Maastohousukansan AC/DC ei tee musiikillisesti mitään uutta, vaan toistaa samoja biisiarkkityyppejä niin uskollisesti, että ensimmäisen riffin myötä tarkkaavainen kuulija pystyy ennustamaan suunnilleen mihin biisi on matkalla. Silti jokaisella levyllä on ollut (yleensä vähintään) yksi biisi, joka onnistuu olemaan yllättävämpi, ainakin marginaalisesti, ja ne monesti kuullut biisiarkkityypit on toteutettu kerta toisensa jälkeen niin hyvin, että kritiikittömämpi tusinadiggari saattaa hairahtaa pitämään biisejä hyvinä. Heroes on juuri niin turvallinen ja tavanomainen Sabaton-levy kuin olettaa saattaa, ja vain Resist and Bite onnistuu pelastamaan muutoin välittömästi unohdetun levyn paremman keskikastin puolelle.

Mutta oikeasti ongelmani Sabatonin kanssa ei ole vieläkään musiikillinen, vaan lyriikallinen, ja mikään yhtyeen tähänastisista levyistä ei alleviivaa inhoani/pointtiani niin kokonaisvaltaisesti kuin Heroes. Kirjoitin jo aiheesta mielestäni varsin napakasti Imperiumissa, mutta avataan nyt vielä kerran kantaani: Sabatonin lapsellinen, militaristinen pseudo-jingoismi ruokkii nationalistisia ääriliikkeitä. En siis sano, kuten esim. (media)lukutaidon omaavat henkilöt saattavat huomata, bändiä natseiksi, vaan natseilla ja natsisympatioilla rahaa tekeväksi porukaksi. Mielestäni moinen on hiukan kyynistä.

Heroes-levy on nimestään ja kansikuvastaan alkaen juuri tällaista germaaniheimokulttuurista kumpuavaa militarismin glorifikaatiota pahimmillaan. Kyllä, bändi varmaan sanoisi tähän, että he vain kertovat historian tapahtumista ja henkilöistä, mutta ongelmani ei ole että historiasta kerrotaan, vaan miten tuo kerronta toteutetaan: kunniaa, mainetta ja sankaruutta saa sotakentillä, ja monet noista sankareista ovat jonkin maan nationalistisen historiankirjoituksen muovaamia "kansallissankareita", joiden ylistäminen ei ainakaan hillitse äärinationalismin normalisoitumista nykypäivänä. (Ohimennen mainittakoon, että olen edelleen hieman yllättynyt, että bändi ei ole vääntänyt biisiä Mannerheimista - liekö liian pyhä asia fanikunnalle, mene ja tiedä.) Lisäksi, kun kerran tehdään näin pateettista ja häpeilemättömän jingoistista lyriikkaa, sen voisi tehdä melkoisesti paremminkin kuin vain etsimällä triviaa Wikipediasta ja ketjuttamalla niitä näennäisen puolueettomiksi kuvauksiksi menneisyyden henkilöistä ja tapahtumista. Katsokaa nyt tätäkin:

Started out as a reserveSoon promoted well deservedAnd the legend has begun

With a bounty on his headThe red army wants him deadSoviet enemy number one

Across the MannerheimAddicted to the war gameNeverending flameVictory reclaimed

Oh we rememberWe rememberWe remember

Shout!
Lauri Törni's name
A soldier of three armies knows the game
Keeps their echo from the past
Rise from beyond your grave
Son of Finland and the Green Beret
May you rest in peace at last
Lauri Allan Törni


(Biisinä siis Lauri Törni -aiheinen Soldier of 3 Armies, mikäli joku ei sitä näin rautalangasta väännetyistä lyriikoista käsittänyt.)

Kyllä, näennäisesti probelmatisoidaan Törnin "addiktio sotaan", mutta sävy on kaikkea muuta kuin kriittinen. Etenkin kertosäe on yksiselitteisen ihannoiva. Joku alkaa inttää, että näinhän siitä historiasta voi opettaa, mutta kun tämä ei ole hyvää historiaa, vaan irrelevanttia triviaa peräkkäin, sävytettynä maastohousukansan silmäkulmiin tipan nostattavalla paatoksellisella nationalismilla. Enkä sano välttämättä nationalismia huonona asiana, vaan sanon huonoa historiaa huonona asiana. Enkä myöskään sano, että historiaa ei saisi käsitellä militaristis-nationalistisesti - siitä vain - mutta minulla on oikeus kritisoida näin huonoja historiantulkintoja ja vielä mainita, että sillä saatta olla ja usein onkin vaikutusta laajemmalti yhteiskunnassa, ainakin Sabaton-diggarien keskuudessa.

Ja älkää tulko väittämään, että Sabatonissa ei tiedetä mitä he tekevät tällä paskalla. Siksi he aina veivaavat Suomessa käydessään Soldier of 3 Armiesin, Talvisodan ja White Deathin tai ainakin osan näistä tai mahdollisesti potpurina; Puolassa vedetään sitten 40:1 ja Uprising; ja niin edelleen. Tietenkin he tietävät: eivät he voi olla huomaamatta, kuinka heidän keikoillaan heilutellaan lippuja ja heilaillaan.  Ja älkää väittäkö että näin ei tapahtuisi, koska olen nähnyt sitä tapahtuvaksi useammin kuin kerran.

Kertauksena siis: Sabatonin jätkät tuskin ovat pikkunatseja, mutta heidän musiikkinsa toimii monien pikkunatsien suosikkimusana. Eikä se ole sattumaa, kuten ei Sabatonin keikoilla heilaaminenkaan. Lisäksi mainittakoon, että koen nyt sanoneeni kaiken tarvittavan tästä aiheesta, joten jatkossa haukun Sabatonia enemmän keskinkertaisesta kappalemateriaalista.

P.S. Kansikuvana omistamani digipack-version kansikuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti