Case in point, The Year the Sun Died. Ilman Danen vokaalipanosta kyseessä olisi korkeintaan keskinkertainen levy, jonka sävellyspuoli on ajoittain yllättävänkin laiskaa: esimerkiksi Let the Serpent Follow Men kaltaisilla ralleilla ei olisi mitään asiaa Nevermoren levylle eikä syynä olisi liian erilainen ilmaisu, vaan mielikuvituksettomat riffit ja draaman puute. Mainittu kappale, kuten niin moni muukin biisi levyllä, kantaa loppuun saakka käytännössä yksistään Danen laulujen ja aina yhtä erinomaisen tulkinnan ansiosta. Oikeasti levyltä on jäänyt mieleeni erityisen positiivisesti monen vuoden kuuntelun jälkeen vain kaksi kappaletta: sopivan yksinkertaisen rokkaava avausralli Arise and Purify sekä musavideolohkaisu Frozen. Vastaavasti täysin floppeja ei ole kuin ehkä kaksi (Exitium sekä The Dying Age tulevat ensimmäisenä mieleen).
The Year the Sun Died on murheellinen levy kolmella tavalla: heikon kappalemateriaalin takia, hukatun potentiaalin takia sekä Danen viimeisenä levytyksenä. Sanctuary ja etenkin Dane olisivat pystyneet parempaan ja nuo moninverroin paremman levyn idut ovat siellä jossain, kätkettyinä levyn huokosiin, mutta niitä ei ole vain työstetty riittävästi. Jopa niissä levyn heikommissa ralleissa on ihan selviä timantinalkuja, mutta ne on hukutettu keskinkertaisuuteen. Sääli, todella suuri sääli, että Danen viimeiseksi levyksi jäi näin heikko kiekko, mutta toisaalta en tule muistamaan häntä The Year the Sun Diedista tai edes Sanctuarysta, joten väliäkö tuolla lopulta niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti