Kiukaan (Kiukasen? suomen kieli on perseestä) ura oli nousujohteinen, ainakin suosiossa mitattuna. Yhtyeen kolme ensimmäistä levyä lujittivat yhtyeen asemaa rankemman mutta omaperäisen suomipowerin tekijänä. Minulta on (vieläkin, tiedän, tiedän) jäänyt yhtyeen kehuttu ykköslevy The Spirit of Ukko hankkimatta, vaikka kaikki muutkin löytyvät hyllystä. Pidin pitkään yhtyeen kolmoslevyä, päräyttävän kovalla avausrallilla naaman sisään potkivaa The New Dark Age kolmikon parhaana, mutta mitä enemmän olen yhtyeen diskografian mustaa lammasta, Lustdriveniä kuunnellut, alan kallistua sen suuntaan.
Lustdriven on Kiukaan musta lammas, koska sen lyriikat eivät ole pakanallis-ateistista paasausta, vaan... no, ei sitä voi mitenkään nätisti kiertää ja kaarrella... emoa. Ei pahinta mahdollista My Chemical Romance -sheissea, mutta kuitenkin. Tämä tulee selväksi jo levyn nimestä sekä kansikuvasta: siinä, missä edellisillä levyillä oli pseudokeskiaikaista kuvitusta, sarvipäinen metsänhirviö ja pakanallinen patsas lumisessa metsässä, Lustdrivenillä on palava sydän, jolla on siivet. C-c-c-combobreaker, anyone? Myös yhtyeen pukeutuminen promokuvassa on teinipimpsankostustusbändien imagon kanssa yhtenevää, aina fedoraa myöten.
Samaan hengenvetoon on sanottava, että musiikki on Lustdrivenillä parempaa kuin Kiukaalla kertaakaan aiemmin (poislukien The Spirit of Ukkon, josta en tiedä vielä mitään): rankat biisit ovat rankkoja, mutta niissä on oivaltavia melodioita ja koukkuja; hempeämmät biisit eivät ole tylsää rämpyttelyä, vaan oikeasti dramaattisia ja onnistuneita; Mikko Salovaaran riffikynä on pirullisen terävässä tikissä. Bändin soitto ja Ilja Jalkasen tulkinta on huipussaan. Kaikin tavoin homma vain toimii.
Siksi juuri onkin niin suuri sääli, että Jalkanen lähti bändistä melko pian levyn julkaisun jälkeen. Ja sitäkin suurempi sääli on, että yhtye lopetti vedettyään joitakin keikkoja uuden solistin kanssa. Kiukaassa oli potentiaalia vielä parempaan, kuten nousujohteinen ura osoitti. Elämässä harvoin menevät toivotulla tavalla ja sen kanssa joutuu - niin, no - elämään. Onneksi yhtye kuitenkin ehti tekemään neljä levyä, joista ainakin kolme ovat hyviä... enkä jaksa epäillä, että yhtyeen kehutuin levy olisi suuri irtiotto tästä trendistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti