Superbändien ongelmana tuntuu olevan toisaalta maineen luomiin odotuksiin kelvollisesti vastaaminen mutta myös näyttämisenhalun puute. Yleensä superbändit tekevät yhden levyn, joka on keskinkertainen mutta joka myy pelkkien jäsentensä nimillä ihan riittävästi, ja sitä seuraakin hiljaiselo. Tämä kaava on tullut huomattua monien eri yhtyeiden kanssa, ja kenties juuri siitä johtuen minulla on vaikeuksia innostua yhdestäkään uudesta superbändistä. Kyynisyydestäni huolimatta huomaisin diggailevani Killer Be Killedin musavideobiisiä Wings of Feather and Wax. Bändi, jonka miehistö koostuu Max Cavalerasta, Troy Sandersista, Dave Elitchistä ja Greg Puciatosta, ei vain voi toimia, niin erilaisista yhteyksistä muusikot ovat tuttuja.
Mutta kun Killer Be Killed on oikein kelpo levytys. Ei se ole erinomainen, kaukana siitä, mutta paljon paskempaakin musiikkia on julkaistu esimerkiksi Cavaleran muiden bändien toimesta, muista superbändeistä puhumattakaan. Kenties kaikkein kiinnostavinta bändissä on se, että musiikillinen mikstuura sisältää elementtejä kaikkien aiemmista porukoista: joskus runnotaan kuin Soulfly, joskus groovataan kuin Mastodon, joskus progeillaan kuin Dillinger Escape Plan. No ei nyt ihan, sentään, mutta musassa on kyllä kelpoa progesärmää. Levyn paras biisi on, valitettavasti, musavideobiisi Wings of Feather and Wax ja koska tuo ralli on parasta tarjontaa sekä summaa parhaiten levyn annin, oikeastaan mitään erityistä syytä muun levyn kuuntelemiseen ei ole. Okei, kappalemateriaali on peruslaadukasta alusta loppuun, mutta tuo yksi tiivistää koko kolmevarttisen sen verran oivallisesti, että pelkästään sillä saa hyvän kuvan.
Ostin Killer Be Killedin hieman jälkijättöisesti ja nyrpistellen, mutta se on siitäkin huolimatta pätevä levy. Sellainen kouluarvosanalla seiskapuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti