Iced Earth - Plagues of Babylon (2014)

Kukaan ei tainnut odottaa, että parin heikomman levyn jälkeen Iced Earth iskisi pöytään liki-täydellisen kiekon Dystopian muodossa, mutta niin siinä silti kävi. Stu Block sementoi itsensä välittömästi Iced Earthin toiseksi parhaaksi solistiksi ja toiseksi parhaiten bändiin sopivaksi solistiksi (Matt Barlow'ta ei noin vain ohiteta); Jon Schafferin riffikynä näytti terävyytensä; kappalemateriaalikin oli parasta pitkään aikaan, ainakin sitten Horror Show'n. Paineet, ainakin minun päässäni, seuraavalle Iced Earth -kiekolle olivat kovat ja kun tietoja Plagues of Babylon -levystä alkoi tihkua, kaikki vaikutti olevan kasassa, palikat paikoillaan ja rallit kohdillaan. Ensimmäinen biisimaistiainen, nimikkoralli Plagues of Babylon, oli juuri sellainen kuin pitikin ja perkele kun olin innoissani - olin levyn ilmestyessä Lapinjärvellä sivarikoulutuksessa, joten viikonloppuvapailla kävin Keltaisessa jäänsärkijässä häiriköimässä ja ihmettelemässä, mutta lopulta levy oli käsissäni ja kotona se lähti saman tien soittimeen ja...

Meh. Ihan ok. Pari timanttista rallia, kuten nimikkobiisi, mutta muuten perinjuurin keskinkertainen tuotos. Jos Plagues of Babylon olisi ilmestynyt ennen Dystopiaa ja The Crucible of Manin jälkeen, se olisi mielessäni varmaan parempi levy, mutta kun se ei tullut ennen Dystopiaa, vaan sen jälkeen... Kyllä, Iced Earth on tehnyt huonompiakin levyjä - en vieläkään voi sietää Framing Armageddonia tai Iced Earthia - mutta niin järisyttävän onnistuneen levyn jälkeen se tuntuu väkisinkin pettymykseltä. Monet etenkin loppupuolen biiseistä tuntuvat tympeiltä ja jo ennen kuuntelua kuulluilta. Tätä faktaa ei helpota se, että lyriikat ovat edelleen/jälleen/aina niin tympeitä: etenkin biisit a'la Cthulhu ovat niin laiskasti sanoitettuja, että oksat helvetinliekkeihin. Uskon, että Schaffer ja kaverit käyvät saman keskustelun pari kertaa levytyssessioiden aikana:
"Tää biisi kertoo sit Cthulhusta, mutta mulla ei oo sille nimeä, joten mä heitin sille vaan projektinimeksi Cthulhu."
"Mut sehän on just hyvä. Se kertoo sen, mistä se biisi kertoo. Ei sen tarvii sen vaikeempaa olla."
Mutta, häiskät, se voisi olla hieman, juu nou, runollisempaa. Sanokaa mitä sanotte Metallicasta, ainakaan heidän Cthulhu-biisinsä ei ole nimeltään Cthulhu, vaan The Thing That Should Not Be. Heti parempi - biisinäkin, mutta etenkin nimeämisen ja sanoitusten kannalta, vaikka oikeasti hyvään sanoitustyöskentelyyn on Metallican kavereillakin matkaa, aina ja edelleen.

Kyllä Plagues of Babylonia paskempaakin settiä maailmaan mahtuu, mutta ei se oikeastaan tuo mitään uutta eikä se tee vanhaa tuttua niin hyvin, että se oikeuttaisi olemassaolonsa Iced Earth -diskografiassa. Ainoa lisäys, minkä tähän sanomaan enää keksin, on seuraava: Jos saatte yhden parhaista metallisolisteita (Hansi Kürsch) evah mukaan levylle vierailijaksi, voisitteko, mitenkään mahdollisesti, antaa hänelle muitakin hommia kuin taustalaulua ja yksi sanaton liidimelodia? Ihan kokonainen säkeistö tai edes osa? Edes jotain enemmän? Onhan se Stu hyvä, mutta Hansi on Hansi, jäbät. Tai sitten, Jon, tehkää jo se Demons & Wizardsin kolmoslevy.