Hammerfall - (r)Evolution (2014)

Vanha vitsinomainen huomio on ollut havainto siitä, että jokainen Hammerfallin levy on heikompi kuin edeltäjänsä. Mielestäni bändi ei ole koskaan ollut erityisen hyvä saati kiinnostava - muutama helmi siellä-täällä, mutta siinäpä se, ja onhan se esikoislevy Glory to the Brave ihan kelpo tuotos - mutta silti yhtye onnistui löytämään uudenlaisia pohjamudan kerrostumia zombie-aiheisella teemalevyllään (KYLLÄ! Niin epätoivoinen bändi oli!) Infected, että en olisi edes uskonut moista mahdolliseksi. Kuuntelin levyn kerran läpi ja se oli ehkä väsyneintä ja väkinäisintä pyörittelyä, mitä olen vuosikausiin kuullut, että huh-huh. Pian tuon flopin jälkeen bändi jäi tarpeelliselle tauolle ja päätti palata rohkealla ja räväkällä kiekolla kehiin kolme vuotta myöhemmin.

Tuo tuotos on, tietenkin, kömpelösti nimetty (r)Evolution, joka, uskoo ken tahtoo, taitaa olla parasta Hammerfallia sitten... en edes tiedä. Ainakin kymmeneen vuoteen. Eihän se ole lähelläkään erinomaista, sitä ei sovi epäillä, mutta se on sentään kuuntelukelpoinen tuotos. Mukana on pari vitun epätoivoista rallattelua ja fanipalvelusta, mutta kokonaisuutena (r)Evolution on yllättävän jees. Esimerkiksi avaus- ja sinkkuraita Hector's Hymn on jopa hyvä... hammerfalliksi, toki. Levyn päättävä Wildfire taas on rankka, kenties bändinsä nopeimpia ralleja - eli nopeusasteikolla Stratovarius vm. 1998, mikä asettaa sen kymmenkunta pykälää keskimäärin kaikkea muuta Hammerfallin kappalemateriaalia korkeammalle, vaikka jostain Dragonforce vm. 2006 jäädään aika kauas (onneksi). Se, mikä kenties eniten levyssä yllättää, on sen pirteys: kuulostaa siltä, kuin bändillä olisi pitkästä aikaa halua tehdä levy, ei levy-yhtiön sanelema pakko. Tästä pirteydestä kumpuaa myös, oletettavasti, se, että biisit ovat hiotumpia ja (suhteessa, puhutaan kuitenkin Hammerfallista) omaperäisempiä kuin pitkään toviin aiemmin. Luultavasti joku fani on pahoittanut tästäkin mielensä, koska eihän Joacim Cans ja kaverit voi huonoa musiikkia tehdä, mutta näille vatipäille muistutukseksi, että Cans ja kaverit ovat tosiaankin tehneet Infectedin.

Hammerfallin, ja monien muiden levy-vuorovuosin-bändin, pitäisi pitää useammin taukoja, jos lopputulokset olisivat järjestäen näin paljon parempia. Juosten kusten ei tule muuta kuin tahmaiset housut ja ikävä löyhkäpilvi ympärille. Yksinkertaisuudessaankin Live Life Loud on onnistuneimpia Hammerfallin biisejä sitten ainakin Bloodboundin.