Jon Oliva's Pain - Global Warning (2008)

Jon Oliva's Pain, JOP näin tuttujen kesken, on tehnyt ainakin yhden erittäin hyvän levyn, Manical Renderingsin. Ostin mainitun levyn jo pitkä tovi sitten ja olen yrittänyt saada JOP:n muita levyjä käsiini siitä alkaen, mutta kiitos ilmeisesti loppuneiden painosten ja suhteellisen vähäisen kysynnän (sekä, olen varma, oman päättämättömyyteni/persaukisuuteni), Manical Renderings on jäänyt ainoaksi kokoelmassani. Tähän saakka. Global Warning on tehty kaksi vuotta erinomaisen Manical Renderingsin jälkeen ja kenties Olivalle ja kumppaneille on tullut kiire, koska siinä missä Manical Renderingsillä kappalemateriaali on kautta linjan laadukkaampaa ja vaikka kiekko on yli tunnin mittainen, se kantaa loppuun saakka.

Global Warning ei kanna maaliviivalle saakka, sen kappalemateriaali ei ole kautta linjan laadukasta, eikä se ole hyvä levy, erinomaisesta puhumattakaan. Jossakin kiekon uumenissa on hyvä levy, mutta nuo elementit ovat jääneet heikompien toteutusten ja ideoiden varjoihin lymyilemään, ja etenkin levyn loppupuoli on erinomaisen turhanpäiväistä läpsyttelyä. Levyn kaksi ensimmäistä biisiä - jotka sulautuvat toisiinsa kuin olisivat yhtä - Global Warning ja Look at the World ovat selvällä marginaalilla Global Warningin parasta antia; sen jälkeen kiekko on vahvasti hit-and-miss-osastoa. Vaikka esimerkiksi Adding the Cost on rankempi ralli, sen riffit ovat vain kalpeita aavistuksia edellislevyn vastaavasta rankemmasta Push It to the Limitistä. Muissakin biiseissä on havaittavissa, että Oliva yrittää toistaa samoja juttuja kuin edellislevyllä (ja sitä edeltävällä, en tiedä, koska en omista 'Tage Mahalia), mutta toteutukset eivät ole samalla tasolla.

Oikeastaan vain kerran levy onnistuu todella yllättämään kappaleella, josta Olivakin kirjoittaa vihkosen kommenteissaan outona biisinä. Master on erilainen ja hyvä siinä, koska ylipitkän Fireflyn jälkeen tekno-industrial-häröily - keskinkertainen sellainenkin - on mukava piristys. Muutama muukin kappale on kuulemisen arvoinen, mutta kun levy tarkastelee kokonaisuutena, se on pettymys, varsin karvas sellainen. Joitakin biiseistä, etenkin loppupuolelta levyä, en tahdo vieläkään erottaa toisistaan, ja minulla on sentään kymmenkunta kuuntelukertaa (joista ensimmäinen lyriikoita lukien) takana. Manical Renderingsin kohdalla minun täytyi kuunnella levyä vuosikausia ennen kuin löysin Timeless Flightin hienouden, mutta jokin kertoo, että Global Warning ei tule pyörimään soittimessani niin usein, että ehtisin/jaksaisin/onnistuisin löytämään piilotettuja helmiä. Koskaan ei saa sanoa, että jotakin ei tule koskaan tapahtumaan, koska juuri niin tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin - siksi sanonkin, että pidän Global Warningin renessanssia epätodennäköisenä.

Ne kaksi muuta JOP-levyä pitää vielä hankkia - ovat kuulemma parempia kuin Global Warning - ja varmistua siitä, että Oliva pystyy tekemään 2000-luvulla hyvää musiikkia yhden levytyssession ulkopuolella.