Eluveitie - Slania (2008)

Puhutaanpa hetki gimmickeistä. Kyseessä on siis, kuten lienee itsestään selvää, muka-sivistyssana, anglismi: englanninkielinen sana, jota käytetään kuin suomenkielistä. Gimmick on kuitenkin paras tietämäni sana sen merkitykselle, ja vaikka yritänkin välttää anglismien käyttöä kirjoituksessani viimeiseen asti, huomaan toistelevani tätä yhtä sanaa milloin missäkin yhteydessä. Gimmick tarkoittaa jotakin irrallista, näennäisen merkittävää lisäystä taideteoksessa, jolla yritetään erottaa se kilpailijoista. Tämä saattaa vaikuttaa varsinaisen asian kiertelyltä – koska sitähän se onkin, pseudo-filosofisena määritelmänä – mutta anna kun selitän sanan esimerkin avulla. Otetaan Arch Enemy. Mitä mietit ensimmäiseksi? Tuskin musiikkia, koska sehän on tavallista melodista döödistä, mitä on kuultu jo niin kovin monesti paremminkin. Ei, mieleesi tulee ensimmäiseksi naisörisijä, luultavasti Angela Gossow. Gossow on taitava örisijä, no question, mutta yhtyeen gimmick on örisijän sukupuoli: musiikista itsessään irrallinen markkinointikikka (”hei jätkä, tsiigaa mikä örisevä muija!”). Montako Gossowin tasoista örisijää maailmassa on? Monta (vaikka hän onkin taitava viemärikurkku), mutta vain hän päätyi kuuluisaksi, koska on nainen.

 

Toinen täydellinen esimerkki gimmickistä on Eluveitie. Yhtyeen musiikki on pääosin tavanomaista melodöödistä ja folkkivaikutteilla leikittelyä. Folkki on kuitenkin juuri se osuus musiikissa, mikä tuntuu monesti päälle liimatulta. Samat melodiat olisi yhtä hyvin voinut soittaa jotenkin muuten kuin säkkipillillä, hurdy-gurdyllä (en tiedä mikä soittimen nimi on suomeksi, jos sillä edes on nimeä), haitarilla ja viululla. Mutta, koska ne on soitettu metallimaailmassa eksoottisiksi katsotuilla vekottimilla, kuulijoille jää mieleen ”se bändi, missä on sata eri soitinta”. Mielestäni yhtyeen musiikki olisi kiinnostavampaa, jos Inis Mona ja samalla koko Slania-lätty olisi soitettu pelkillä ”perussoittimilla”, tuotu folkkivaikutteet tiukemmin osaksi metallia: nyt ne kaiken maailman pillit jäävät irralliseksi kikkailuksi. Kenties jotkut löytävät ratkaisusta syvällisemmän merkityksen, mutta minä en ole koskaan pitänyt Eluveitietä kovin omaperäisenä tai oivaltavana yhtyeenä – olen jo kuullut ”epämetalliset” soittimet valjastettuna metalliin paljon paremminkin (kukapa huomaisi pelkästään kuuntelemalla, että Turisaksessa ei ollut koskettimia, vaan haitari?). Eluveitie vetää kuitenkin kaiken liikenevän huomion mainoskikkaansa, gimmickiin, soittaa kansanmusiikkimelodioita kansanmusiikkisoittimilla perusmetallin päälle.

 

En tarkoita, että musiikki olisi paskaa, koska se ei ole. Slania on ihan ok tuotos. Sen maine on kuitenkin täysin paisuteltu: jos siltä riisuisi turhat pillit, se olisi keskinkertainen melodöödislätty, jollaisia In Flamesin ja Insomniumin kaltaiset bändit ovat tehneet pidempään paljon paremmin. Inis Mona ja Bloodstained Ground ovat perushyviä ralleja, mutta eivät jätä muuta mielikuvaa, kuin että ne oli pitänyt ryydittää jollain vitun viuluilla.

Tämän tekstin kirjoittaminen on ollut vaikeaa, sillä keskustelin äskettäin siskoni kanssa, joka sanoi metallia hyvin konservatiiviseksi, jo monesti kuulluksi musiikkigenreksi, joka välttelee muuttumista. Hän on totta, ja inhoan, että olen Eluveitien suhteen osa tätä tapoihinsa sulkeutunutta rinkiä, jolle kaikki uudet ideat ovat myrkkyä. Ongelmani Eluveitien kanssa ei kuitenkaan kumpua yhtyeen yrityksestä uudistaa folk metalia, vaan siitä kuinka he yrittävät sen tehdä: yhtye ei muuta tai mullista mitään lisäämällä tarpeettomia gimmickejä keskinkertaiseen perusheviinsä, vaan rakentamalla hevinsä kokonaan uudelleen. Vertailukohdaksi voi laittaa vaikkapa Tengger Cavalryn, jolle mongolialainen (!) folk on paljon kiinteämpi osa musiikkia kuin keltteily Eluveitielle. Tengger Cavalry ei pyri lisäämään metalliin folkkia, vaan folkkiin metallia – sen takia sen on paljon kiinnostavampi ja omaperäisempi bändi kuin Eluveitie. Toinen tapa muuttaa metallia, on soittaa folk metallisoittimilla: melodiat ja sointukulut voivat edelleen olla kansanmusiikkivaikutteisia, mutta niiden soittaminen ei-kansanmusiikkisoittimilla (särökitaroilla jne.) on paljon kiinnostavampaa kuin mitä Eluveitie tekee.

Tämän takia Slania on turha levy ja Eluveitie yliarvostettu poppoo. Mielestäni, tietenkin.