Arch Enemy - The Root of All Evil (2009)

Arch Enemy on aina tuntunut gimmickin varaan rakentavalta bändiltä, jonka musiikki ei toki ole huonoa, mutta se ei oikeuta suurta suosiota. Tässä mielessä se on hyvin samankaltainen kuin Amon Amarth. Tarinat kuitenkin kertovat, että yhtyeen vanhemmat levyt - eli Wages of Sin ja siitä taaksepäin - ovat parempia, räväkämpiä ja mielenkiintoisempia. The Root of All Evil on kokoelma uudelleenäänitettyjä melometalliralleja yhtyeen uran alkuvaiheilta, joten sen pitäisi olla Doomsday Machinea tai muita uudempia lättyjä kiinnostavampi ja parempi, eikö niin?

Mutta kun se ei ole. The Root of All Evil on samanlainen levy kuin kaikki muutkin: kappaleet ovat asteikkolla "ihan jees" sekä "ihan jees plus". Kaikkea muuta kuin päräyttävää erinomaista, mitä paljon sähäkämmäksi väitetyn kappalemateriaalin pitäisi tarjota. Ilman pientä historiapläjäystä levyä voisi pitää suorana jatkeena 2000-luvun puolivälin Arch Enemylle - hyvässä ja pahassa. Ketkä pitävät, pitäkööt, mutta itse pidän musiikista, joka tarjoaa jotakin haastetta, jotakin, mikä oikeuttaa kuulijan vaivannäön - "taas uusi Arch Enemy -lätty" ei tee sitä minulle. Tokihan bändi soittaa hyvin (mikä lienee itsestään selvää), Angla Gossow on perushyvä solisti, kappalemateriaalikaan ei ole täysin kelvotonta paskaa, mutta silti koko lätty on totaalisen... meh.

P.S. Taas on kaikki järkevät aikajänteet näiden tekstien tekemiseksi paukkuneet. Olin viikon eristyksissä korvessa, missä netti oli malli 1981 eli käytännössä olematon. Seuraavan parin viikon ajan olen myös erittäin kiireinen, mutta yritän saada jotain blogiin aikaan.