Olen odottanut ja pelännyt tätä hetkeä: kirjoittaa levystä, joka oli niin suuri pettymys, että en edes ostanut sitä vuosiin. Kuten olen aiemmin tehnyt selväksi, Children of Bodom oli minulle pitkään kaikista tärkein metallibändi, joka ei voinut tehdä väärin. Vuoden 2007 paikkeilla kuitenkin kyllästyin yhtyeeseen: pidin edelleen sen varhaisista levyistä, mutta koska metallimediassa paukutettiin kuinka surkeaa metalcore - ja sen ohella Are You Dead Yet? - oli, ajauduin uskomaan mielipidettä omakseni. En vieläkään pidä metalcoresta, koska se on usein laiskaa, mukarankkaa perseilyä, mutta pidän kiinni mieltymyksestäni Are You Dead Yet?:iin.
Blooddrunk ilmestyi siinä vaiheessa henkistä kasvuani, jossa olin kyrpiintynyt Bodomin lasten uudempaan suuntaukseen. En ole sitttemmin ollut kovin kiinnostunut Alexi Laihon ja kumppanien tekemisestä, mutta ennen Blooddrunkin ilmestymistä, kuuntelin nimikkobiisin musavideota. En saanut säväreitä, en saanut mitään. Ihan kiva kiipparimelodia, video ja biisikin, mutta ei mitään. Sen kuunteleminen ei synnyttänyt sitä kutkutusta, että mitäköhän muu levy mahtaa pitää sisällään - sitä fiilistä, joka leimasi Are You Dead Yet?:in odotusta. Olin tietenkin vanhempi ja kyynisempi ja mukaälykkäämpi lukiolainen, en yläastelainen, jonka ainoat bändipaidat olivat kaksi Children of Bodomin paitaa. Myönnän siis ihan reilusti, että Blooddrunk on saattanut saada minulta epäreilun vastaanoton aikoinaan - en edes ostanut sitä uutena, koska halusin ostaa jotain muuta vähillä rahoillani - ja olen nyt valmis oikaisemaan erheeni, sikäli se on mahdollista.
Olen kuunnellut Blooddrunkin mahdollisimman neutraalisti: olen yrittänyt ottaa levyn vastaan sellaisena, kun se on, odottamatta mitään erityisemmin tai pyrkimättä pakottamaan sitä mihinkään tiettyyn muottiin. En tietenkään ole päässyt irti aiemmista kuuntelukokemuksistani, mutta aion silti sanoa, että minusta Blooddrunk on paska levy. Ikimuistettavinta siinä on bonusbiisi, Ghostriders in the Sky -coveri; siedettäviä raitoja coverin lisäksi ovat Blooddrunk ja hitaasti räimivä Banned from Heaven. Alle kolmesta vartista noin kuusi minuuttia on säästämisen arvoista, sillä jopa ne siedettävät biisit tarvitsisivat karsimista tai hiomista.
Suurin ongelma levyllä on se, että se kuulostaa Are You Dead Yet?:in epäonnistuneelta hiilikuitukopiolta. Ei, edeltäjä ei ollut mikään mestariteos, mutta viihdyttävä ja Bodomin repertuaaria laajentava tuotos. Blooddrunk ei yritä mitään uutta, vaan monet kappaleista ovat suoraan verrattavissa edeltävien lättyjen ralleihin: kehumani Banned from Heaven on jossakin Angels Don't Killin ja Punch Me I Bleedin välillä, Tie My Rope köykäisempi In Your Face (kyllä, se on mahdollista), ja niin edelleen. Jos Are You Dead Yet? on tuttu, miksi vaivautua Blooddrunkin kanssa, kun kaikki, mitä sillä on tarjota, on vanhan uudelleenlämmittelyä - ja mitä me tiedämme uudelleenlämmitetystä ateriasta? Paskaltahan se maistuu, vaikka alkuperäinen annos olisi ollut kuinka mehevän herkullinen. Ja mitä Bodom teki seuraavalla levyllään? No, uudelleenuudelleenlämmitti saman alunperinkin paskalta haiskahtavan aterian. Puhutaan siitä myöhemmin uudelleen.
P.S. Jopa kansi on ruma ja fokusoimaton; pelkkää Photoshop-sotkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti