Anthrax - Worship Music (2011)

Anthraxin Worship Music on rässin Chinese Democracy. Tai ainakin osittain: eihän levyä lopulta niin älyttömän pitkään tehty, mutta jatkuvat jäsenistömuutokset ja koko helvetillinen ulkomusiikillinen show saivat tragikoomisia piirteitä, joista tulee mieleen Gunnarit. Lyhyt historiakertaus lienee paikallaan: vuonna 2003 Anthrax julkaisi parhaan levynsä kymmeneen vuoteen, kenties parhaan John Bushin kanssa tehdyn levyn. Eihän se We've Come for You All niin kummoinen kiekko ole, mutta kyllä sieltä timanttistakin settiä löytyy - ainakin What Doesn't Die on aivan erinomainen biisi. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi tarpeettoman uudelleenäänityskokoelman, jolta löytyy... mielenkiintoinen versio Death Riderista, ynnä muuta turhaa. Sen jälkeen Se Ainoa Oikea Solisti, Joey Belladonna, saatiin takaisin remmiin eräänlaiselle puolittaiselle reunion-kiertueelle, mutta vain sille. Bush otti tämän loukkauksena, vaikka yhtye ehdottikin kahden solistin kanssa tehtäävää kiertuetta, ja Bush lähti ovet paukkuen. Ilmeisesti hänen kanssaan oli äänitetty jotain materiaalia, ensimmäisiä demoja uudelle levylle. Belladonna lähti kiertueen jälkeen palkkashekki takataskussa. Ilmeisesti jossakin välissä Bush ja/tai Belladonna olivat jälleen virallisesti yhtyeen nokkamiehinä, kunnes Dan Nelson kiinnitettiin solistiksi ja potkittiin melko pian pois. Koko ajan uutta materiaalia oli työstetty ja uudelleentyöstetty. Lopputulema oli se, että Belladonna palasi Anthraxin solistiksi, virallisesti eikä vain rahastuskiertueeksi, ja Worship Music saapui kauppoihin hiottuna ja erinomaisena levynä.

Okei, eihän Worship Music täydellinen levy ole, mutta helvetin kova yhtä kaikki. The Devil You Know, Fight 'em Till You Can't... kovaa kamaa. Paljon pirteämpää rässiä kuin mitä Big Fourin isommat bändit samoihin aikoihin väkertivät... tai väkertävät, preesensissä, kun muutama Mustainen masinoima poikkeus sivuutetaan. Levyllä on toki paljon turhaa filleripaskaa, mutta se ei koskaan tunnu väkinäiseltä vääntämiseltä, vaan heikommista biiseistäkin löytää pointin ja koukkuja. Silloin kuin levy onnistuu, se todella onnistuu ja meno on juuri sopivassa suhteessa kipakkaa ja groovaavaa räimettä - etenkin Fight 'em Till You Can't on likimainen parasta Anthraxia koskaan. No okei, onhan se Among the Living levynä parempi ja melkoista murhaa alusta loppuun, mutta silti...

Koko saippuaoopperamaisen draaman jälkeen Worship Music on parempi levy, kuin kenties kukaan osasi odottaa. Se on parempi kokonaisuus, kuin mikään Bushin tulkitsemista tuotoksista oli. Jos jotakuta säälin metallimusiikin saralta, se on John Bush: ensin hän kieltäytyi Metallican solistin pestistä Kill 'em All -aikoihin, oma bändi (Armored Saint) katosi marginaaliin ja Anthraxissa eteen annettiin vain keskinkertaista materiaalia. Säälihän se, sillä Bush on säädyttömän kova tulkitsija, joka olisi tehnyt kaikista Metallican levyistä parempia - siis ihan kaikista. Kuvitelkaa nyt, jos Master of Puppetsin tulkitsisi laulaja, joka oikeasti osaa hommansa!