Nightfall in the Middle-Earth jatkaa musiikillisesti siitä, mihin Imaginations from the Other Side jäi: melodisuus saa entistä tärkeämmän osan, kuorojen ja stemmojen käyttö kasvoi ja soundi on kautta laidan suurempi. Kultakurkku Hansi Kürsch aloitti levyn äänitysten aikoihin laulutunnit (kyllä, hänen äänensä oli vielä Imaginations from the Other Siden aikoihin kouluttamaton) ja lopetti bassonsoiton, ja parantunut laulutekniikka kuuluu kautta linjan; harvassa ovat hetket jolloin vain yksi Hansi laulaa lyriikoita.
Jos levyn nimessä on jo Tolkienin luoma fantasiamaailman nimi, lätyn sanoitusten ymmärtäminen vaatii Silmarillionin tuntemusta. Minulle, em. teosta lukemattomalle, sanoitukset jäävä obskureiksi kohtauksiksi tarinoista, joita en tunne ja joita ei sinänsä avata mitenkään - ne ketkä tuntevat, tuntevat tarinat. Mutta tarinat eivät ole tarpeellisia levyn musiikillisen annin käsittämiseksi, mutta eihän se sitä helpommaksi tee.
Blind Guardian teki joitakin parhaita sävellyksiään Nightfall in the Middle-Earthille. Kuka tahansa power metalinsa tunteva mainitsee samat biisit: Nightfall ja Mirror, Mirror mutta lisäsin näihin vielä When Sorrow Sang ja miksei myös maalailevamman Noldor (Dead Winter Reigns) - viimeisessä mainituista Hansi laskeutuu todella matalaan rekisteriin, osoittaen, että hänen äänialansa ääripäät ovat paljon kauempana toisistaan kuin odottaa saattaisi. Rankimmat (eli nopeimmat) biisit - The Curse of Feanor ja When Sorrow Sang - pitävät yllä yhtyeen alkuaikojen soundia; vastaavasti Thornin, Blood Tearsin ja Noldor (Dead Winter Reigns) tuovat uudenlaisia soundeja repertuaariin. Pääosin levy kuulostaa oikealla tavalla eteenpäin viedyltä Imaginations from the Other Sidelta.
Ja juuri tästä syystä pidän Blind Guardianista: se ei jää paikoilleen, vaan vie tyyliään eteenpäin levy levyltä (toisinaan harha-askelin, mutta siitä myöhemmin lisää). Moni yhtye - ja Thomen Stauch, Blindin alkuperäinen rumpali, joka perusti eronsa jälkeen Savage Circuksen - olisi jäänyt lypsämään Imaginations from the Other Siden soundia, koska se oli vaikutusvaltainen ja kaupallisesti onnistunut levy. Vaikka minulle Nightfall in the Middle-Earth ei ole koskaan ollut Blind Guardian levyjen top 3:ssa, se ei ole huono levy, vaan kokonaisuus on yksinkertaisesti liian pitkä - välisoittoineen tai ei - jotta sen jaksaisi kuunnella aina loppuun. Valitettavasti näin, minun kohdallani, mutta ymmärrän kyllä hyvin ihmisiä, jotka pitävät sitä Blind Guardianin parhaana tuotoksena - minulle Imaginations from the Other Side (ja Tales from the Twilight World, mainittakoon näin ohimennen) menevät yhtyeen sisäisessä järjestyksessä ohi... puhumattakaan muutamasta 2000-luvun tuotoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti