Napalm Death - Words from the Exit Wound (1998)

Minulla ei ole mitään grindiä vastaan - olen varsin perehtymätön siihen, myönnän, mutta toisinaan suoraviivainen jyräys vailla tolkkua tai koukkua on juuri se, mitä turhautunut ja multitaskingin huonosti hallitseva humanisti tarvitsee - ja sanon tämän siksi, että et, armas Lukija, tuomitsisi mielipidettäni heti. Minusta, näet, Words from the Exit Wound on tarpeeton levy: se ei ole grindiä, se ei tarjoa tarttumapintaa, se ei tuo mitään uutta (mitä ei olisi jo ollut kehissä Inside the Torn Apartilla, siis) ja kaiken kaikkiaan se on vain heikko levy.

Napalm Death edustaa silmissäni grindiä puhtaimmillaan - ainakin se musiikki, mihin olen heiltä tottunut, ja tässä ajattelen etenkin Smear Campaign -aikaista materiaalia - mutta Words from the Exit Wound ei ole sitä. Tiedän vallan mainiosti, että kritiikkini terävin kärki ei saisi olla se, että levy on jotakin muuta kuin mitä odotin, mutta yllättävä "uusi suunta" vaatii laadukkaan toteutuksen. Neljä minuuttinen biisi, joka ei tunnu menevän mistään minkään kautta minnekään, ei ole laadukasta toteutusta nähnytkään. Words from the Exit Wound on veistetty samasta puusta kuin Inside the Torn Apart, mutta tällä kertaa mieleeni ei jäänyt ensimmäistäkään Breed to Breathen kaltaista "hittibiisiä" - tällä kertaa levy on vain päämäärättömiä biisejä päämäärättömien biisien jälkeen. Levylle, tai siis kappaleeseen Repression Out of Uniform, on eksynyt cleanien vokaalien kanssa kokeilua - jälleen, tämäkin voisi toimia, jos se olisi tehty paremmin.

Kuten edellisen Napalmi Kuoleman tuotoksen kanssa, Words from the Exit Wound tuo mieleeni death metal -yhtyeen soittamassa hc-punkia eikä homma tahdo oikein lähteä lentoon. Yhtye teki musiikillisen uudelleenkäynnistyksen, paluun grindiin, vain joitakin vuosia myöhemmin ja mielestäni niin on hyvä, koska Words from the Exit Wound kuulostaa tuotokselta, jossa yhtye ei ole elementissään. Levyllä on hetkensä - Next to Kin of Chaosin tomikomppi taitaa olla suosikkini; muutenkin kappale osuu lähimmäs häränsilmää - mutta kokonaisuus jää muodottomaksi ja epämääräiseksi.

Tai sitten en vain yhtään ymmärrä hc-punkia... tai grindiä... tai Napal Deathia. Tai elämää ylipäänsä.

P.S. Jos olet kiinnostunut lukemaan lisää aatoksiani musiikista, Imperiumi.net -sivustolla ilmaantuu arvosteluni muutamia kertoja viikossa (jos tahtini pysyy yllä). Valtaosa levyistä on perinteisempää heavy metalia, poweria ja hard rockia, mutta ensimmäinen arvosteluni oli death metal -yhtye Belphegorin uusin. Käy siellä lukemassa, siis, jos siltä tuntuu.