Hammerfall - Legacy of Kings (1998)

Hammerfall on tavallaan hyvinkin samankaltainen yhtye kuin Grave Digger, jos miettii asiaa suoraviivaisesti pintatasolta: power metalia selkeimmillään, vaikka Grave Digger on hieman (aika vähän, ero tulee lähinnä solistin äänestä) speedimpi ja thrashimpi ja Hammerfall lähempänä keskitempoista ja melodisempaa suuntausta. Mutta tämä on kyllä niin hifistelyä kun voi vaan olla. Niin tai näin, molemmat yhtyeet panostavat tarttuviin ja suoraan asiaan meneviin sävellyksiin, joita koristellaan korneilla lyriikoilla ja kappalenimillä, joita voi olla vaikea ottaa tosissaan. Miksi siis en pidä Legacy of Kingsistä, tai Hammerfallista erityisemmin?

Suurin yksittäinen tekijä on varmasti solistikysymys: Joacim Cans ei ole millään mittarilla huono solisti, mutta hänen tulkintansa on valitettavan yksiuloitteista eikä hän harhaile ylä- tai alarekisteriin kuin ajoittain. "Hetkinen!" huutaa tarkkaavainen lukija takapenkistään. "Sama lausunto pätee Cris Bothendahliin!" Totta, kyllähän se pätee ja, jos ilman minkäänlaista esitietolatausta asiaa miettii, Bothendahl on peninkulmia Cansia jäljessä teknisesti ja ulosannillisesti. Mutta minulle Cans kuulostaa liian turvalliselta, liian varman päälle pelaavasta laulajasta, missä Bothendahlin ääni on - jos muistan oikein Imperiumin arvostelussa käytetyn ilmaisun - kasikymppisellä Katri Helenalla, joka yrittää laulaa raspilla AC/DC:ta. Bothendahl ei ole tuttu ja turvallinen solisti, vaan hänen äänensä tunnistaa koska vain, missä vain - Cansin voi korvata lähes miljoonalla eri solistilla, esimerkiksi Dragonforcessa aiemmin laulaneella ZP Threatilla eikä musiikki menettäisi mitään merkittävää.

Pidän myös Grave Diggerin tyylisuunnasta sen rehellisen rock-asenteen takia enemmän kuin "popimman" (kyllä, tämä on huono ilmaisu, kun puhutaan metalista, aina ja ikuisesti) Hammerfallin keskitempoisen powerin sijaan. Lopulta kaikki tämä perustuu, aina ja iänkaikkisesti, mielipiteeseen ja henkilökohtaiseen preferenssiin - minulle Grave Digger on yhtye, jonka musiikkia voin kuunnella loputtomasti, mutta Hammerfallista tulee limitti vastaan aika pian ja parin päivän semi-intensiivi kuuntelu on käynyt voimille. Niille, joita kiinnostaa, Hammerfallin tuotannosta on kasku: levyjen parhausjärjestys on sama kuin niiden julkaisujärjestys. Legacy of Kings on yhtyeen toinen levy, joten ilmeisesti se on kollektiivisesti toiseksi paras tuotos.