Body Count - Body Count (1992)

Body Count on uusia suosikkibändejäni. Tutustuin yhtyeeseen heidän uusimman levynsä, kerrassaan erinomaisen Bloodlustin myötä, ja tämän kesän Tuskan kovin keikka oli juurikin Body Countin pääesiintyjäslotti perjantaina. Jos joku olisi sanonut minulle vuoden 2005 paikkeilla, että listaisin rap metalin pioneerin uusien suosikkibändieni joukkoon, olisin nauranut ja suuttunut - onneksi vihamielinen suhtautumiseni räppäämistä kohtaan on lieventynyt melkoisesti, ja pystyn nykyään nauttimaan hyvästä räpistä. En vieläkään aio heivata levykokoelmaani ja korvata sitä 50 Centin ja kavereiden paskaräpillä, mutta annan nykyään mahdollisuuden räpille yhtenä vokaali-ilmaisun muodosta. Body Countiin hurahtaminen on vain pidemmän kehityskaaren lopputulos.

Body Count -levyn hankinta oli väistämätöntä: monet (eli lähes kaikki) sanovat, että se on yhtyeensä paras levy, vaikka monien mielestä Bloodlust onkin erinomainen. Kuunneltua tähän päivämäärään mennessä levyn kymmenkunta kertaa, olen tullut tulokseen, että olen samaa mieltä yleisen mielipiteen kanssa... kunhan levyjen nimet vaihtaa päittäin. Body Count on erinomainen, mutta Bloodlust on paras (tähän asti kuulemistani). Yksi syy siihen, miksi en pidä niin paljoa esikoisesta, on sen punkahtavuus: monet biisit ovat rap punkia, eivät täysin rap metalia. Esimerkiksi Bowels of the Devil on täyttä punkkia, samoin levyn hauskin ralli KKK Bitch. En tarkoita tätä välttämättä huonona asiana, pikemminkin kuvauksena - se, että en itse välitä niin paljon punkista, pelkästään selittää omaa preferenssiäni Bloodlustin metallisempaa ilmaisua kohtaan.

Tästä huolimatta Body Count on tiukka levy, vaikka siinä onkin seitsemäntoista biisiä. Kyllä, monet biiseistä ovat vain joitakin sekunteja kestäviä puhesampleja; kun levy lähtee käyntiin biiseissä a'la  Body Count, Bowels of the Devil, There Goes the Neighbourhood ja Momma's Gotta Die Tonight homma toimii. Näitä "varsinaisia" biisejä taitaa olla kymmenkunta. Muutama huti - etenkin Voodoo ja The Winner Loses - ovat levyn ainoat merkittävät kauneusvirheet, koska punkmaisuudestaan huolimatta Body Count on mainio levy. Lähiaikoina aion etsiä käsiini yhtyeen kehutuimmat levyt - ainakin Manslaughter ja Born Dead on pakko saada.