Urbaani legenda kertoo, että Cannibal Corpse on joskus
tehnyt kaksi biisiä, mutta kukaan ei ole koskaan kuullut sitä toista. Ha-ha,
olipahan taas oivaltava ja omaperäinen vitsi – Cannibal Corpse toistaa itseään!
Hulvatonta, kukaan ei ole kertaakaan aiemmin tehnyt tätä huomiota! Vitsailut
sikseen, sillä Cannibal Corpse kuuluu myös yleissivistykseen, jos aikoo
äärimetallia diggailla. Kyllä, bändin kaikki levyt pitkälti samasta puusta
veistettyä kuolomassaa, mutta silti uran varrelle mahtuu huteja ja
liki-napakymppejä. Olen onnistunut aiemmin hankkimaan erinomaisen tympeän levyn
(Vile) sekä pari parempaa (Kill ja Tomb of the Mutilated), mutta pienestä CC-kaavaan väsymisestä
huolimatta päätin poimia yhtyeen parhaana pidetyn The Bleeding -levyn hyllyni koristeeksi.
Eihän siitä oikein mihinkään pääse: The Bleeding on niin hyvä levy kuin Cannibal Corpselta voi koskaan
uskoa kuulevansa. Biisit toistavat itseään nopeasti, gore-lyriikat käyvät
välittömästi puuduttaviksi (ja niille on välillä pakko naureskella, liekö se
tarkoituskin) ja levyltä löytyy pari junnaavaa biisiä. Näiden perusvikojen
lisäksi levyllä on koukkuja! Hyviä biisejä! Chris Barnes vetelee uransa parhaat
ördätkin! Ja – uskoo ken tahtoo – muutama riimittelykin! Esimerkiksi biisi Force Fed Broken Glass päättyy kahteen
säkeeseen, jotka ainakin omalla kielipäälläni rimmaavat: As vocal chords collapse / oral sex with broken glass. Ei voi olla
ihan paska bändi, kun ei metallilyriikassa edes käytä fire-desire-riimiä!
Paskanjauhanta sikseen, jälleen, koska The Bleeding on mainio levy. Onko se mestariteos? Ei helvetissä,
mutta ainakin se on paras Cannibal Corpselta koskaan kuulemani kiekko ja
ottakaa tämä juuri niin kovana kehuna kuin haluatte. Minulle se tekee levystä
sellaisen vahvan kasin kiekon, mutta toisille se saattaa viitata lähes täysin
pojojen suuntaan – kaikki riippuu siitä, kuinka pahasti henkilö on kyllästynyt
ja kyynistynyt Cannibal Corpsen tuotantoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti