Dissection - Storm of the Light's Bane (1995)

Taisin olla yläasteella, ehkä lukion ensimmäisellä, kun lisäsin Dissectionin kakkoslevyn Storm of the Light's Bane hankintalistalleni. Tuohon aikaan lista oli oikea lista, tiedosto tietokoneellani, ja olin kirjannut siihen vähintäänkin epäselvällä huutomerkkijärjestelmällä levyjä, joita hamusin kokoelmaani. Kolmen huutomerkin levy oli saatava "heti", kahden "kohta" ja yhden "joskus"; vähitellen kaikki levyt olivat kolmen huutomerkin levyjä, sillä persaukisena teininä kaikkien levyhankintojen oli oltava välittömästi kiinnostavia. En muista tarkalleen milloin tuo lista putosi kokonaan pois käytöstä, mutta uskon, että jos alkaisin penkoa nykyisen tietokoneeni syövereitä, löytäisin tuon tiedoston sieltä.

Jos oikein muistan, Storm of the Light's Bane oli yhden huutomerkin levy, koska minulla ei ollut muuta perustetta haluta sitä kuin MetalStorm.net-arvosana (korkea) ja foorumihöpinät, joissa väitettiin sitä yhdeksi parhaista bläkkislevyistä koskaan. Olen yli kymmenen vuoden ajan miettinyt, että joskus haluaisin hankkia tämän bläkkisklassikon, vaikka bläkkis ei olekaan minulle sitä ominta alaa; tuona aikana olen ostanut mm. kiistellyn Reinkaosin, josta olen oppinut pitämään jokaisella kuuntelukerralla enemmän. Onko Storm of the Light's Bane pitkän joskaan ei kovin intensiivisen odotuksen arvoinen?

Kyllä, koska se saattaa olla parhaita suhteellisen tyylipuhtaita bläkkiskiekkoja koskaan, mutta vieläkään tyylipuhdas bläkkis ei ole minun juttuni. Storm of the Light's Banen hienous on sen melodioissa, koska levy on todellista melodiapornoa. Jokainen melodia on hävyttömän upea ja vaikka/koska ne suodatetaan black metal -filtterin läpi, ne ovat myös raakoja ja kylmiä. Kun biisien kestot ovat järjestäen mammuttimitoissa, levyn kappalemateriaali vaatii antautumiskykyä ja paneutumista, mikä ei ole huono asia. Olen kuunnellut levyn läpi nyt kymmenisen kertaa ja jokaisella pyöräytyksellä pidän siitä enemmän kuin edellisellä - siitä huolimatta jo ensimmäisellä kerralla Where Dead Angels Lie oli kiinnostavin (ja melodisin?) biisi levyllä. Tämä ei tarkoita sitä, että muut biisit olisivat huonoja, mutta yksi on selvästi kuitenkin yli muiden.

En tiedä vielä onko Storm of the Light's Bane Dissectionin ja Jon Nödtveidtin paras levy, mutta se johtuu pelkästään Reinkaosin erilaisesta erinomaisuudesta. Joku varmasti pahoittaa tästäkin mielensä, koska Reinkaos ei ole tr00 kvlt, mutta kenties minua tuo Dissectionin tuotannon outolintu vetää puoleensa sävellystyön tarkkuudella. Storm of the Light's Bane saa kuitenkin vahvan suosituksen ja paikan aktiivisessa kuuntelussani. Ehkä viikon, kuukauden tai kymmenen vuoden päästä se on suosikkilevyjäni - potentiaalia moiseen temppuun on enemmän kuin riittävästi.