Havok - Conformicide (2017)

Tutustuin Havokiin jonkin näpsäkän musavideorallin kautta – jos muistini oikein toimii, se oli Point of No Return. Se oli ja on yhä mainio ralli: simppeli, suoraviivainen rässibiisi, jollaisia maailmassa ei ole koskaan liikaa. Olen miettinyt yhtyeen levyn hankkimista pitkän tovin, mutta en ole tiennyt mistä aloittaa, ja koska biisi, johon eniten olin tykästynyt, ei löydy miltään levyltä, jäin vain odottamaan hyvää hetkeä. Wackenissa, sitten, vastaan tuli yhtyeen Conformicide, jonka päätin tarvitsevani, muistamatta ollenkaan, oliko levy kuinka uusi tai vanha tai kehuttu tai haukuttu. Ostamisen jälkeen selvittelin nämä asiat ja, kuinka ollakaan, kyseessä on yhtyeen kritisoiduin levy – kuunneltuani sitä alle viikkoon melkein kymmenen kertaa, ymmärrän kritiikit täysin.

Musiikki itsessään on ihan passelia – ei mitään erikoista, mutta peruspätevää ja hivenen teknistä thrashiä – ja joukkoon mahtuu myös kelvollisia koukkuja. Levyn kakkos- ja musavideobiisi Hang ’Em High taitaa olla kiekon paras biisi, kiitos passelin pääriffin ja koukun. Monet epäilemättä kritisoivat bändiä sen tavanomaisesta ja uusia oivalluksia välttävästä soundista, mutta kun nykyään eletään retrometallin buumin kautta, mielestäni tavanomaisuudesta kritisoiminen on heikko kritiikki – puhumattakaan siitä, että vaikka musa olisi kuinka kliseiden värittämää, se voi silti olla hyvää musiikkia. Ja Havok on, musiikillisesti ihan riittävän hyvällä tasolla. Se tuskin mullistaa kenenkään maailmaa riffeillään, mutta toisaalta ei siitä tahdo oikein suuttumisen aihettakaan löytää.

Huomannet, rakas Lukija, että edellinen tekstikappale puhui (yli?)korostetusti pelkästään levyn musiikillisesta ilmeestä. Siihen on syynsä, koska jos Conformicide on musiikillisesti sellainen ihan kivan seiskaplussan kiekko, lyriikat pilaavat minulta koko paketin. Kyllä, rässiin kuuluu kantaaottavuus ja poliittisuus, mutta ei näin lapsellisella tavalla. Esimerkiksi avausralli F.P.C. on sanoitettu ilmeisesti viisitoistavuotiaan alt-right-röllipeikon toimesta, Intention to Decieven lienee kirjoittanut kuusitoistavuotias foliohattusalaliittoteoreetikko, Ingsocin sanat lienee kerätty George Orwellin romaanin tiivistelmää silmäilemällä, Wake Upin nimestä puuttuu kolmas sana ja tuo sana on ”sheeple”, ja niin edelleen. Sanoitukset ovat typeriä, ihan oikeasti, enkä sano tätä sen takia, että olen poliittisesti monista pointeista toista mieltä, vaan koska ne ovat huonoa lyriikkaa. Pystyn sietämään vastakkaista kantaa ajavaa poliittissävytteistä lyriikkaa, jos se on kunnolla kirjoitettua lyriikkaa, joka tekee validin pointin ja mielellään ei liian alleviivaavalla tavalla. Havok ei onnistu missään näistä kohdista. Katsokaapa itse Ingsocin kertosäettä (vaikka se voisi olla melkein mikä tahansa pätkä mistä tahansa biisistä) ja kertokaa minulle, että se ei ole angstisen edgelordin kirjoittama:

War is Peace

Freedom is Slavery

Ignorance is Strength

Big Brother

Has total control

Founded on fear

It’s 1984

Sitähän minäkin. Omat lyriikkani olivat tällaisia - yläasteella.