Jo pelkkä vilkaisu kappaleiden nimiin paljastaa - jos jollekin on hetkeksikään jäänyt epäselväksi minkälaista musiikkia italialaiset power metallistit tekevät - melko vahvan korniusasteen: Triumph for My Magic Steel, The Bloody Rage of Titans (joka on, käsittämättömästi, puoliballadi), The Mighty Ride of the Firelord, Trolls in the Dark, The Village of Dwarves sekä ikivihreä Holy Thunderforce. Unohdetaan se "melko vahva korniusaste", koska käsillä on ihka-aitoa juustoraastetta, hyvät naiset ja herrat! Jos ja kun kappaleiden nimet kuvaavat lyriikoiden sisältöä, voih...
Mighty and brave is the fighter of shade
He's prince of the darklands... Dargor his name
-Dargor, Shadowlord of the Black Mountain
Between my trees the unicorn runs
from the highest mountains the water falls
Flowers and plants now caress my eyes
along these holy valleys kissed by light
And I am victim of this spell
wonderful symphony of enchanted lands...
-The Bloody Rage of Titans
Face me evil bastards, smell the hate of angels
Glory, pride and bloodshed
Cowards and beholders, rapers of my wisdom
mix of dust and bones
Go back to your abyss, Algalord will not fall
but your heads will soon roll
Test the blade of heroes, fury of the thunder
hit my golden shield
So we'll fight against the wind for the glory of the kings
to defeat the evil enemies
And we'll ride with our lord for the power and the throne
in the name of holy thunderforce
- Holy Thunderforce
Ei, en etsinyt kaikkein noloimpia mahdollisia katkelmia, vaan valikoin muutaman viisin aloitukset. Kyllä, aloitukset. Ja, muistakaa, kaikki lausutaan samalla, toisinaan käsityskyvyn ohi hujahtavalla aksentilla. Menemättä sen kummemmin analysoimaan ja kritisoimaan hirvittävää lyriikkaa (kuinka kukaan haistaa enkelten vihaa?), totean sen, että en voi olla vihainen tai edes ärtynyt Rhapsodylle näistä, tai muistakaan, kammottavista lyriikoista, joilla he ovat maailmaa kironneet/siunanneet. Miksikö? Koska A) musiikki on hyvää ja B) näin hirveissä lyriikoissa on tiettyä lapsekasta viehätystä, ne vain "kuuluvat asiaan". En voi kuvitella erinomaista power metal -rallia a'la Holy Thunderforce tämän paremmilla lyriikoilla, koska silloin se ei toimisi - niin outoa kuin se onkin sanoa, ilman "viisauden raiskaajia" Holy Thunderforce olisi yleismusiikillisella skaalalla parempi kappale, mutta Rhapsody (of Fire) -asteikolla kyseessä olisi heittämällä heikompi veisu.
Juuri tätä yritin sanoa jo aiemmin: minua ei haittaa tippaakaan, että Dawn of Victoryn lyriikat ovat juustoraasteella peitettyä sulajuustoa, koska Rhapsodya on kuunneltava samalla tavalla kuin esiteini-ikäinen mukula lukee ensimmäistä fantasiakirjaansa, ottaen kaiken sisään sellaisenaan, uppoduttava (juustoon?) annettuun typeryyteen. Rhapsodyn levynä Dawn of Victory on hyvä - kenties paras, en tiedä, koska en kaikkia tuotoksia tunne - mutta sitä, kuten mitään muutakaan yhtyeen levyä, ei voi suositella metallinsa liian tosissaan ottaville kurttuotsille. Fakta, että Rhapsodyn jässikät tuntuvat täysin tietämättömiltä tai välinpitämättömiltä lyriikoidensa korkeasta huumoriarvosta (ilmeisesti he mielestään kertovat suuria fantasiatarinoita, mene ja tiedä, ehkä se pitää paikkansakin), tekee kaikesta vielä merkittävän piirun verran hauskempaa.
P.S. Jos joku jäi ihmettelemään kaikkia näitä maitotuoteanalogioita (eli juustovertauksia), kyseessä on jonkinasteinen anglismi, sillä englannin kielessä "cheesy" tarkoittaa naurettavan kornia/typerää/mitälie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti