Deep Purple - Machine Head (1972)

Fireball oli pettymys, In Rock parempi kuin muistin ja Machine Head juuri niin hyvä kuin muistin, jopa parempi. Minun on vaikea oikeastaan keksiä sopivia, riittävän suuria ylisanoja tälle levylle, koska siinä ei ole ainuttakaan huonoa biisiä - muutama heikompi, mutta vain marginaalisesti.

Highway Starista aina Space Truckin'in viimeisiin sointuihin Machine Head on täyttä timanttia. En tiedä kuinka muuten voisin asian ilmaista. Yritetään näin: jos In Rock oli rehellinen hard rock -rypistys ja Fireball kokeiluissaan epäonnistunut rykäisy, on Machine Head kaiken sen, mikä kahdessa edellisessä levyssä toimi, synteesi. Levy on samaan aikaan rehellisen rankka rock-levytys, mutta sisältää myös rauhallisempia, bluesahtavia kohtiaan, kuten esimerkiksi kakkosbiisi Maybe I 'm A Leo. Toisin kuin aiemmin, tällä kertaa kokeellisemmatkin kappaleet toimivat, koska ne on yksinkertaisesti tehty paremmin ja mielenkiintoisemmin - esimerkkinä olkoon Maybe I'm A Leon loppu yllättävine rumpuratkaisuineen tai Pictures of Homen erittäin rankka rumpuintro, näin muutama mainitakseni.


Kaikki, minkä yhtye tuntui unohtaneen Fireballia äänittäessään, on kuin taikasauvan iskusta muistunut mieleen: Blackmoren soolot joista ei nuotteja puutu, Lordin kilpailu hammond urullaan, Gillian repii sisuskalujaan hajalle etenkin Lazyn lopuksi... ja jopa Glover on saanut aikaa hyvän bassosoolon Pictures of Homeen. Yksinkertaisesti koko yhtye on liekeissä alusta loppuun; ainoa minulle HIEMAN muita heikompi kappale on Never Before, joka sekin olisi ollut Fireballin toiseksi paras kappale.


Yritän kovasti keksiä kommentia, joka olisi jotakin muuta kuin yksityiskohtia ja syitä miksi pidän tästä levystä niin paljon kuin pidän. Yksi suuri syy varmasti on Blackmoren hirmuisen terävä riffikynä (johon tietysti muukin yhtye on vaikuttanut, mutta menkööt): Smoke on the Waterin riffin tunnistavat ihmiset, jotka eivät edes tiedä kappaletta tai yhtyettä; jokainen aloitteleva basisti tai kitaristi opettelee ensimmäisten joukossa juurikin tuon riffin! Miksi? Koska se on vain niin hyvä - eikä neljänkymmenen vuoden aikana tapahtunut kuluminen voi sitä muuttaa mihinkään. Sama pätee esimerkiksi Highway Stariin... ja oikeastaan jokaiseen kappaleeseen levyllä (unohtaen tietenkin When a Blind Man Criesin, koska se on bonusbiisi) - seitsemän kappaletta puhdasta rockia!


En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin sanoa, mikä ei olisi pelkkää hehkutusta, yksittäisten huomioiden kirjaamista ylös. Jos et usko minua (minkä kyllä ymmärrän, ei siitä mitään), suosittelen sinua kokeilemaan: kuuntele koko Machine Head alusta loppuun ja valaistu.


Tähän asti paras levy.