I Followed The Reaper To The Halo of Blood

Vuodesta 2002 alkaen olen kerännyt metalli-levyjä. Nyt, 17.11.2013, niitä on kertynyt tasan viisisataa kappaletta; hyllyt ovat täyttyneet hyvistä ja huonoista levyistä... sekä tietenkin keskinkertaisista.


Tässä blogissa aion käydä läpi jokaisen levyni, koota ajatuksiani kuulemastani ja ymmärtää levyjä paremmin. Urakka on oleva melkoinen: jos "arvostelen" (mitään arvosanoja en aio säännöllisin aika-ajoin antaa, joten levyjen "arvostelusta" ei mielestäni voi puhua) levyn viikossa, projektissani kestäisi 10 vuotta! Tavoitteenani onkin kirjoittaa viikottain viidestä levystä - kuitenkin niin, että levystä kirjoitan vasta, kun jotakin sanottavaa on ja koen ymmärtäneeni levyn. Ymmärtäminen ei tule olemaan aina helppoa... *kröh*Opeth*kröh*.

Tekstien muoto ja tyyli tulevat olemaan äärettömän vapaita, lähellä eräänlaista puolivakavaa ajatuksenvirtaa: toisinaan saatan jorista suhteestani bändiin tai kyseiseen levyyn, toisinaan upota yhden instrumentin tulkintaan ja havainnointiin, ehkä joskus tekstini ovat puhdasta fanitusta tai kiukkuista raivoa. Totta puhuakseni en tiedä mitä tuleman pitää, sillä en ole suunnittellut ensimmäistäkään tekstiäni alkuunkaan.

En käy levyjä aakkos-kronologisesti (aloittaen Acceptin Breakerista, sen jälkeen siirtyen Restless and Wildiin; Acceptin jälkeen AC/DC:n tuotantoon jne.) vaan kronologis-aakkosellisesti - aloittaen vanhimmasta levyvuosikerrasta, 1970, ja käsitellen kunkin vuosikerran aakkosellisesti (Black Sabbath ennen Deep Purplea jne.). Näin toivon näkeväni koko metalli-musiikin ja -kulttuurin kehityksen ensimmäisistä pioneereista aina nykytilanteeseen asti, samalla tarkkaillen kunkin bändin/artistin kehitystä ja korreloiden sitä koko musiikkisuunnan muutoksiin ja taitoskohtiin. Koska olen "uuden koulukunnan miehiä", lienee luonnollista (joskin ehkä valitettavaa, en tiedä) että levyt painottuvat 2000-luvulle, sillä tämän vuosituhannen levyt koen enemmän "omakseni" kuin esimerkiksi ensimmäiset Slayerin tai Judas Priestin levyt, koska olen voinut odottaa esim. Blind Guardianin tai King Diamondin uusimpia tuotoksia kieli pitkällä ja lukenut arvosteluja, haastatteluja ja hypetyksiä ties mistä.

Kaikkia levyjä yritän lähestyä samalta viivalta: olen kuunnellut jokaisen levyn vähintään kerran (ensimmäisen kuuntelukerran) ajatuksella, lyriikoita lukien. On kuitenkin väistämätöntä, että toisia levyjä olen kuunnellut enemmän kuin toisia - blogin yksi tarkoituksista onkin auttaa minua löytämään joitakin "kadonneita" levyjä, joita en syystä tai toisesta ole kuunnellut niiden ansaitsemia määriä.

Levykokoelmani ei missään nimessä ole täydellinen, vaan erittäinkin puutteellinen: en esim. omista ainuttakaan Dio-aikaista Black Sabbath-levyä! [Tämä ei pidä paikkaansa, sillä omistan Dehumanizerin, mutta lienen ajatellut Heaven & Hell -levyä] Toisaalta, pitäähän seuraavassa viidessäsadassa olla jotakin odotettavaa, eikö...?

Niin, joo, tämän tekstin nimi: Ensimmäinen ostamani levy oli Children of Bodomin Follow The Reaper ja viidessadas oli (suunnitellusti) saman yhtyeen uusin tuotos, Halo of Blood. Blogin nimi puolestaan tulee Turisaksen kappaleesta, jonka voi tässä yhteydessä tulkita toisin kuin Mathias Nygård lienee tarkoittanut: viisisataa levyä ja yksi mies.

P.S. Jos haluat tietää, mitä kaikkia levyjä tulen blogissa käsittelemään, käy täällä katsomassa: http://muusikoiden.net/levylista/selaa.php?list_id=2050&letter=*