Demons and Wizards - Touched by the Crimson King (2005)

Ostin aikoinaan (2009? 2010?) Demons and Wizardsin molemmat levyt yhteispaketissa. Muistan kuunnelleeni ensin Demons and Wizardsin, koska olin kuullut siltä yhden kappaleen aiemmin (Blood on My Hands), mutta kokonaisuus jätti minut välittömästi hieman kiikunkaakun: toisaalta se oli juurikin Iced Earthia ja Blind Guardiania, kuten odotinkin, mutta silti ei vain "lähtenyt" - ehkä taustalla oli ylihype, en tiedä. Joka tapauksessa käänsin huomioni superbändin toiseen levyyn, Touched by the Crimson Kingiin ja se kolahti, heti, välittömästi - okei siinäkin oli ongelmia, mutta tuosta päivästä lähtien olen ollut sitä mieltä, että yhtyeen toinen, enemmän mielipiteitä jakava ja yleisen mielipiteen mukaan heikompi (jopa Jon Schaffer on yhtynyt näkemykseen), on esikoista parempi (esikoista vähättelemättä).

Myönnän auliisti, että yksi tärkeä syy, miksi toinen levy tuntuu/tuntui minusta välittömästi paremmalta tai ainakin kiinnostavammalta, oli sen kantta asti käsitelty teema. Olin juuri lukenut/lukemassa Stephen Kingin erinomaista Musta torni -kirjasarjaa ja olin tyystin teosten pauloissa. Kun tajusin ainakin kolmen kappaleen Touched by the Crimson King -levyllä käsittelevän Kingin magnum opusta, ennakkoasennoitumiseni oli värittynyt, jonka myönnän auliisti.

Siitä huolimatta väittäisin, että Touched by the Crimson King on levyistä kiinnostavampi, vaikka toisinaan sen kappalemateriaali ei osu häränsilmään tai jotkin sovitusratkaisut (Terror Trainin kertosäe herätti aikanaan paljonkin huvittuneisuutta: "comeeeee lift meee uuuuup................. imblaine") ovat heikompia. Pointtini saattaa olla (jälleen) vähintäänkin erikoinen, mutta bear with me (karhu kanssani): Kuten avauskappaleessa sanoin, Demons and Wizards kuulostaa juuri siltä kuin Iced Earthin ja Blind Guardianin pääjehut olisivat lyöneet luovat voimansa yhteen ja tehneet levyn; Touched by the Crimson King tuntuu enemmän omalta levyltään, ei "Iced Guardianin" tai "Blind Earthin" fanifiktiolta. Toisin kuin Demons and Wizards, kakkoslevy on paljon koherentimpi - joskin laadullisesti epätasaisempi - kokonaisuus.

Tässä tuleekin päävalitukseni: levy on liian epätasainen. Kukaan tuskin lähtee liioiksi kieltämään, että Touched by the Crimson King ei olisi hyötynyt tuottajan väliintulosta ja kommentoinnista - tällaisenaan levy kuin kahtia jakautunut kokoelma Blind Guardianin ja Iced Earthin piirteitä, toisaalla akustiset ja melodiset tunnelmapalat, toisaalla runtta ja räime. Erityisesti omissa kirjoissani kenties levyn paras kappale The Gunslinger kuvaa tätä jakoa erinomaisesti: kappale alkaa pitkällä, maalailevalla ja jopa ambientin mieleen tuovalla introlla, mutta, ilman sen kummempia ennakkovaroituksia, räjähtää levyn nopeimmaksi ja raskaimmaksi biisiksi. Koko kahtiajako kulkee läpi Touched by the Crimson Kingin.

Mutta, kuten pointtini on: kuuntelen mieluummin Touched by the Crimson Kingin kuin Demons and Wizardsin, sillä jälkimmäinen levy on omaperäisempi, joskin kenties kokonaisuutena ja puhtaasti sävellyksellisesti piirun heikompi... vaikka väitäisinkin, että pelkästään Fiddler on the Green yltää samaan mestariteosluokkaan kuin Love's Tragedy Asunder ja The Gunslinger.