Kappaleet ovat, vilpittömästi, hyviä - perusvahvaa tekemistä. Sellaista kivaa, nopeaa ja tarttuvaa räimettä. You know the kind.
Mutta vaikka levy on paras neljän euron powerin edustajista, se ei silti ole vailla LimB Musicin tavaramerkkimäistä hevonpaskaa. Samoin kuin Total Eclipsen "ihan kiva" levy Ashes of Eden, One Step Beyond omaa yhden epätoivoisimmista ja samalla rumimmista kansista minkä olen koskaan metallin piirissä nähnyt. En ole mitenkään erityisen taitava kritisoimaan
Vaikka kyseessä on paras neljän euron poweri, levystä ei silti oikein tahdo löytää mitään mielekästä sanottavaa: se on mitä se on, parempaa keskikastia edustavaa jenkkipoweria, jota keskikastia parempi solisti tulkitsee. Mitään erityisen oivaltavaa levy ei tarjoa, mitään ikimuistoista koukkua tai kikkaa ei totisesti ole tarjolla, vaan kaikki on kuultu jo monenmonituista kertaa aiemmin ja sittemmin, paremmin ja huonommin. Levyn paras raita, The Art of War, on myös levyn rankin - ja sisältääkin örinää, joskin vain muutaman sanan verran.
Kuuntelun arvoinen, mutta vaivoin toisen. Kännissä ja läpällä voisi kokeilla juomapeliä, jossa etsitään levyltä uusia juttuja, mutta toisaalta se saattaisi olla maailman huonoin juomapeli, koska kukaan ei hörppäisi kertaakaan lasistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti