Grave Digger - Liberty or Death (2007)

Grave Digger on mahtava bändi, kuten olen monesti sanonut, ja yhtyeen noin kymmenen vuoden aikana (Tunes of War - The Last Supper) ovat lähes erehtymättömiä tekeleitä, joista ei tahdo löytyä oikein mitään vikaa. Kuten Gamma Rayn Land of the Free II:n kanssa, myös Grave Diggerin Liberty or Death on maagisen jatkumon katkaiseva tuotos, joka, omista ansioistaan huolimatta, joutuu epäreiluun vertailuun edeltävien kiekkojen kanssa. Se on ensimmäinen keskinkertainen, ajoittain jopa heikko, Grave Digger -tuotos sitten vuoden 1994 tai 1993, riippuen keneltä kysyy.

Liberty or Deathin suurin ongelma on se, että vaikka sillä on kourallinen hyviä ja erinomaisia kappaleita, kymmeneen biisiin ja lähes tunnin kestoon on eksynyt täysin yhdentekevää ja väsynyttä soittelua. Ensin ne hyvät biisit: minusta Liberty or Death ei ole täysin toivoton, kuten ei myöskään Ocean of Blood, The Terrible One ja (hieman myönnytyksiä antaen) March of the Innocent tai Massada. Näistäkin viidestä kahden kanssa mietin pitkään sisällyttääkö vaiko ei, sillä harvoinpa Massadaa tulee kuunneltua, kun se on ylipitkän levyn viimeisenä rallina. Kolme levyn parasta biisiä ovat myös neljän ensimmäisen kappaleen joukossa, joten levylle käy ns. klassiset, ja monesti kuuntelu päättyykiin puolivälin paikkeilla.

Sitten ne paskat, ja niitähän on. Highland Tears on lähes sietämätön renkutus, samoin ylimittainen Until the Last King, puhumattakaan loppupuolen lähes seitsemän minuuttisesta Shadowlandista tai jonninjoutavasta Silent Revolutionista. Myöskään Forecourt to Hell ei ole laadulla ja ylenpalttisella oivaltavuudella pilattu. Monissa biiseistä on myös se ongelma, että niiden vähäinen sisältö on levitetty kuin sisälmykset tenniskentän ympärille eli melkoisen laajalle pinta-alalle. Tämä tekee kappaleista fokusoimattomia ja jaarittelevia, puhumattakaan että tylsiä. Kun päälle läimäytetään laiska sävellys- ja sovitustyö, Liberty or Deathia ei voi suositella edes kaikkein kiihkeimmille Grave Digger -faneille.

Joihin olen ylpeästi kuulunut jo yli kymmenen vuotta. Liberty or Death oli yhtyeen ensimmäinen uusi levy, joka julkaistiin fanitukseni aikana, ja pitihän se saada välittömästi. Muistan, että olin kipeänä kotona, kun levy julkaistiin, joten patistin isäni käymään Hyvinkään ainoassa oikeassa levykaupassa, Isabelissa (RIP!), mistä olin jo aiemmin kysellyt levyn perään. Myyjä/omistaja oli naureskellut, kun isäni oli maininnut joutuneensa lähtemään hakemaan levyä, koska minusta ei siihen ollut. Kun sain levyn käsiini, kuuntelin sen läpi ja tykkäsin, tai ainakin yritin. Kuuntelin levyä pitkään ja hartaasti, uudestaan ja uudestaan, kieltäytyen hyväksymästä sen materiaalin heikkoutta. Nyt, kuitenkin, yhdeksän vuotta myöhemmin sanon ylväästi seuraavan: Liberty or Death on nykymuotoisen Grave Diggerin heikoin tai ainakin heikoimpia levyjä.

Kuinka paljon toivonkaan, että minun ei tarvitsisi sanoa näin... Etenkin, kun levyllä on yhtyeen yksi hienoimpia kansikuvia.

P.S. 400. teksti!