Tunes of War on Se Grave Digger Levy. Sen tyyliä ja tasoa yhtye on - suoremmin tai epäsuoremmin - yrittänyt imitoida lähes kaksi vuosikymmentä. Mielestäni se on erinomainen levy, mutta ei yhtyeen paras, vaikka onkin helppoa ja turvallista sanoa, että se on yhtyeen tärkein levy.
Tunes of War teki Grave Diggeristä THE Grave Diggerin. Aiemmilla levyillä olleet rönsyt -kappalemateriaalin heikkous, vaihtelevat lyriikka-aiheet (laatu ei ole koskaan ollut lähelläkään neroutta) ja toisinaan hapuileva tyylitajukin - ovat nyt poissa. Chris Bothendahl ja kumppanit ovat luoneet levyllä soundin, joka on kestänyt aikaa ja toimii edelleen kuin se kuuluisa junanvessa (sivuhuomautus: junanvessahan toimii todella hyvin; mitä vain pudottaa sisältönsä raiteille?) Ensimmäistä kertaa levyllä on myös balladi - The Ballad of Mary - ja Bothendahlin... er, lemmymäinen tulkinta sopii jopa herkkään, lähes yksinomaan akustiseen kappaleeseen paremmin kuin uskoisi. Levyllä on myös kaksi yhtyeen kenties suurinta keikkahittiä: Dark of the Sun sekä ikivihreä Rebellion. Lyriikallisestikin yhtye tuntuu löytäneen uomansa: ei enää riipaisevia mutta banaaleja kipaleita lapsisotilaista tai tusinakasariaiheita; Tunes of War kertaa Skotlannin (ainakin sen maa-alueen, jota nykyään Skotlanniksi kanonisoimaa) sotahistoriaa. On siis helppo nähdä mistä levy on saanut asemansa yhtyeen ja fanien silmissä.
Minulle Tunes of War on kuitenkin jäänyt asemansa vangiksi. Monet avainelementeistä, mitkä tekevät levystä niin hyvän ja toimivan, on tehty paremmin muilla yhtyeen levyillä: Ballad of Marya parempi ja tunteellisempi biisi on The Last Supperilta löytyvä Always and Eternally; groovaavia ja keskitempoisia kappaleita (a'la The Truth, Dark of the Sun) on yhtyeen diskografia täynnä, monesti onnistuneempia (kuten legendaarinen Grave in the No-Man's Land) kuin em. sävellykset; nopeista kappaleista Knights of the Crossin sietämätön riffi-inferno toimii kokonaisuutena paremmin kuin Tunes of Warin nopeat rykäisyt. Kaikissa osa-alueissa Tunes of War tuntuu alkiolta - joskin erinomaiselta sellaiselta - josta myöhemmin kasvaa vielä parempia levyjä ja tuotoksia.
En pidä tällaisesta anakronistisesta ennakoinnista yhtään, mutta mitenkään muuten en voi selittää suhdettani Tunes of Wariin. En tutustunut yhtyeeseen levyn myötä, ja sain skottihistorianoppitunnin kokoelmaani vasta ostettuani puolitusinaa myöhempää tuotosta; niihin verratessani Grave Diggerin arkkityyppilevytys jää valtaosin ottavaksi osapuoleksi... huikeista hetkistään ja laadustaan huolimatta.
P.S. "The clans are marching against the law / bagpipers play the tunes of war!/ Death and glory I will find / rebellion on my mind!" Yritäppä olla laulamatta tätä mukana livenä - et onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti