Finntroll - Jaktens Tid (2001)

En ole koskaan pitänyt Finntrollista - kuuntelin heitä yläaste- ja lukioikäisenä, koska peikkohumppahevi-konsepti oli juuri sopivan sekopäinen ollakseen kiinnostava, mutta minulle yhtye ei ole koskaan päässyt konseptinsa yläpuolella. Tai ainakaan niillä levyillä, jotka tunnen, kuinka pinnallisesti tahansa. Totta puhuakseni kuuntelin muutaman viikon ajan Finntrollia puolitoista vuotta sitten varsin intensiivisesti, ja, yllättäen kenties, samasta syystä kuin teininä: ruotsin kurssista oli päästävä läpi. En tiedä oliko se Trollhornin ja kumppanien peikkoista johdatusta, mutta tähän päivään mennessä ainoa ruotsin kurssi, mistä en ole päässyt läpi, on preppauskurssi yliopistossa, jota muuan yli-innokas pedagoginalku piti oppilaiden nöyryyttämisen alustana.


Vaikka tuskinpa kristittyjen surmaamisella humanistisen tiedekunnan virkamiesruotsista läpi mennään, mutta pisarana meressä, pisarana meressä. Itseasissa, nyt kun kerran aiheeseen eksyttiin, mainittakoon, että abi-vuonna lukiossa meillä oli vihon viimeinen ruotsin kurssi lukiossa, joka "huipentui" suulliseen kokeeseen. Suullinen koe suoritettiin parikeskusteluna opettajan edessä, ja keskustelua ohjasi A4-kokoinen kuvakollaasi. Ystäväni ja minä olimme tismalleen yhtä huonoja tala på svenska, joten keskustelun lähestyessä matelevan hitaasti viiden minuutin rajapyykkiä (keskustelun piti kestää vartin), vedin viimeisen oljenkorteni kekoon: osoitin kuvaa kitarasta ja sanoin "Det är min guitar. Det namnt är Trollhammaren." Ystäväni ei päässyt kurssia läpi, minä pääsin - ja tahdon kuvitella, että se oli Trollhammarenin ansiosta.

Jaktens Tid on juuri niin Finntroll kuin Finntroll olla ja voi. En pidä siitä, vaikka tarkemmat syyt jääkööt metafyysiseksi haihatteluksi. Ehkä ongelma, tai ainakin osa sitä, on, ettei yhtye koskaan pääse konseptinsa herraksi, vaan peikkohumppahevi on ideana kiinnostavampi kuin mitä Finntrollin musiikki itsessään on. Musiikki on kiinnostavaa, kyllä, mutta mielestäni siltä puuttuu syvyyttä: sitä kyllä kuuntelee kuullakseen miltä kolmen toisiinsa sopimattoman/heikosti sopivan sanan yhdistelmä kuulostaa, mutta analysointi tai mikään sen kummempi (v)ihastuminen jää tapahtumatta. Jaktens Tid jää taustamusiikiksi, metsässä rymyäviksi Rölleiksi, joita ei oikein tahdo ottaa tosissaan. Ja, näin luulen, yhtye tietää sen.