Judas Priest - Demolition (2001)

Judas Priestin Demolition on paska levy, mutta ei niin huono kuin annetaan ymmärtää. Se on monotoninen, yksiulotteinen ja täynnä täysin innovaatioita (ja, toisinaan, laatua) vältteleviä riffejä. Se on aivan liian pitkä: jotta 13 biisiä (!) ja 70 minuuttia musiikkia pystyisi pitämään mielenkiinnon koko kestonsa ajan, materiaalin tulisi olla täysin eri luokassa kuin, mitä se Demolitionilla on. Levyllä on yksinkertaisesti liian paljon tusina riffiteltyä keskitempoista junttaa, sävellyksiä vailla suuntaa. Mutta, kuten sanoin jo, se ei ole aivan niin toivoton tapaus, kuin monesti annetaan ymmärtää. Se on paska, kyllä, mutta olen kuullut paljon huonompiakin; esimerkiksi päätösraita Metal Messiah on varsin laadukas veisu, joka ansaitsisi tunnustusta, Lost and Found ei ole täysin toivoton balladi ja Tim "Ripper" Owens on pätevä solisti, edelleen, vaikka lyriikat ja sävellykset eivät ole kovin mairittelevia.

Voin vain kuvitella kuinka levyn sävellysurakka Demolitionia varten on tapahtunut: K.K. Downing ja Glenn Tipton istuvat kitarat sylissä, vailla mitään inspiraatiota, katselevat toisiaan vaitonaisesti ja pudistelevat päitään. "Uusi levy pitäisi tehdä", toinen sanoo. "Sen pitää olla samassa linjassa Jugulatorin kanssa, koska muuten näyttäisi siltä, että myöntäisimme mokanneemme ilman Robia."

"Joo", toinen jatkaa, "niin pitää olla. Mä tiedän, mitä me tehdään."

"No?"

"Me kerätään kaikki Jugulatorin jämäriffit ja rakennetaan niitten ympärille koko levy. Eikä mitään sitä kokeilevaa ja vaihtelua tuovaa sorttia - vittuun kaikki uudet Cathedral Spires -tyyliset ideat. Me keskitytään niihin keskitempoisiin junttariffeihin, mitkä ei toiminu edellisellä levyllä."

"Entäs lyriikat? Mulla on mielessä vaan yks biisinnimi, mut ei se toimi kun projektinimenä."

"Miksei? Kelpashan ne viimeksikin."

"Mut ei Devil Diggers ole hyvä biisinnimi. Tai Hell is Home. Ne oli niitten riffien nimiä, mitkä me hylättiin viimeks, muistaks?"

"Joojoo, mut katotaan mitä niist tulee. Kirjotetaan jotku lyriikat vaa ja hiotaan niit sitte."

"Okei, ei tehä samaa virhettä ku viimeks ja unohdeta hioa."

"Juujuu, ei unohdeta. Hiotaan, kunnes niitä voi käyttää perkele peileinä."

"Hei, kuuntele tätä. Ihan vaan näin ensimmäisenä tulee mieleen. See him coming / He has no face / You must stop running / You must have faith. Jumalauta, laitetaan vaan pohjaks, okei? Et saadaan melodia. Sit heivataan helvettiin eikä unohdeta tällä kertaa."

"Juujuu, älä viitti stressaa suotta. Vaikka Rob aiemmin kirjoittikin lyriikat, me osataan kyl kans tehä sitä ihan yhtä hyvin. Eikä noi ollu ees niin huonoja säkeitä."

"No ei vissiin... Muistaks sen Cyberface-pökäleen? Sen riffin, mikä ei toiminu, mut jotenki me venytettiin se melkein seittemään minuuttiin? He lies in wait / For one mistake / Morphing on your screen / Those who dare / Or the unaware / Download him for a scream. Ei helvetti, mitä me mietittiin..."

"Eiku toi on ihan hyvä. Jätetään se levyn loppuun, kun ei kukaan niitä vikoja biisejä kuitenkaan kuuntele."

"Mul on täs yks biisi, mitä mä työstin sillon kun Rob oli viel kuvois. Projektinimenä Metal Messiah. Heitetään tääkin mukaan, sinne ihan loppuun... vähä niinku bonukseksi."

"Joo, mut heitä lyriikoihin pari turhaa kirosanaa. Teinit tykkää."

"Ok. Eiköhän tää levy oo täs, sit. Viedään vaan muille jätkille. Hiotaan sit porukalla."

"Pyh, tää on valmista kauraa tää."