Imaginations from the Other Side taitaa olla Blind Guardianin paras levy, jos ajatellaan tyypillisen laumasieluisesti: siinä yhtye soittaa tiukimmin yhteen, ei ole hukkunut progeilun loppumattomaan suohon ja siinä on yksinkertaisesti parhaat biisit. Kyllä, Imaginations from the Other Side on ällistyttävän hyvä power metal -levytys; sillä ei oikeastaan ole ainuttakaan heikkoa tai edes keskinkertaista sävellystä eikä yksikään muusikoista ali- tai ylisuorita. Levy onkin mielestäni ansainnut kaiken hypensä ja suosionsa, mutta se ei silti tee siitä väistämättä yhtyeen parasta tuotosta - varaan sen pystin jakamisen myöhempään ajankohtaan, kun olen saanut varmuuden itseni kanssa.
Imaginations from the Other Sidella on joitakin Blind Guardianin ja samalla power metallin parhaita biisejä: eeppinen ja monipolvinen The Script for My Requiem, massiivinen Imaginations from the Other Side, melankolinen mutta toiveikas And the Story Ends... Jos totta puhutaan, jokaisen kappaleen voisi nostaa tietynlaiseksi merkkipaaluksi ja esimerkiksi power metalin saralla. Hansi Kürsch (miten voi olla noin vaikea nimi oppia!) laulaa jopa paremmin kuin aiemmin - kyllä, se on mahdollista - eikä levyllä ole ainuttakaan äänitystä, joka ei pakottaisi kerta toisensa jälkeen ihmettelemään tuota raa'an voimakasta äänihuuliparia. Levy on ensimmäinen Blind Guardianin tuotos, joka on lähes tyystin vailla speed metal -vaikutteita, ja sitä ei voi kutsua kuin power metaliksi. En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan tästä, joten tuskin se ketään muutakaan haittaa - I'm just stating the fact here.
Jälleen kerran voisin nostaa yksityiskohtia yksityiskohtien perään, joista sitten jorisin sivutolkulla, mutta kuka voittaisi silloin? Egoni, kenties, mutta enkö silloin myös veisi löytämisen ilon niiltä, jotka eivät tunne käsiteltävää levyä entuudestaan? Jos jotain tällä blogilla haluan edistää (oman metalliymmärrykseni lisäksi, tietenkin), on se kanava kertoa hyvistä, erinomaisista, surkeista ja keskinkertaisista levyistä niille, jotka eivät välttämättä tunne niitä. Pyrin osoittamaan suunnan, josta olen löytänyt jotakin hienoa, mutta löytäminen sinun on tehtävä itse.
Siispä, tarina, jolla ei ole mitään relevanssia mihinkään, mutta kerrotaanpa nyt sitten, koska liittyy tämänkertaiseen levyyn. Tämä tapahtui vuoden 2006 paikkeilla. Olin ostanut nipun levyjä CDON.comista, joista yhden olin varannut ystävälleni Hipille syntymäpäivälahjaksi; tusina muuta olin ostanut ihan itselleni vain. Lahjaksi ostettu levy oli Imaginations from the Other Side. Ennen kuin ehdin antaa lahjan asianomaiselle, kotiini tuli siivojia, ja minä, tapahtuneesta tietämättömänä, olin huoneessani lukemassa/kuuntelemassa musiikkia/pelaamassa/mitälie. Kun imuri käynnistyi, muistin, että tänään oli se päivä, jolloin siivojien piti tulla. Eihän sieltä huoneesta kehdannut lähteä enää pois; sinne kun he eivät olleet muutoinkaan tulossa. Aktiviteettini - mikä se sitten olikaan - ei huvittanut kuitenkaan toista tuntia pidempään ja jouduin ns. paskaan rakoon: lukeminen ei huvittanut, pelaaminen ei maittanut... mutta hyllyssä odotti kuuntelematon levy. "Jos kuuntelen sen kerran, Hippi ei saa koskaan tietää. Ostan sen kuitenkin itse joskus."
Ei tullut annettua sitä levyä. Taisin ostaa jonkin toisen lahjan. En tunne mitään häpeää tästä - lähinnä huvittuneisuutta - koska tämä tarina, jos mikä, on testamentti Imaginations from the Other Siden voimalle, laadulle ja iättömyydelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti