Morbid Angel - Covenant (1993)

Covenant on yksi myydyimmistä death metal -levyistä koskaan; yhdessä muiden Florida-trion jäsenten - Obituary ja Deicide - Morbid Angel on parhaiten tunnettu alan yhtye. Puhutaan siis aikamoisesta klassikosta, ja myönnän, että minua eittämättä jännittää enemmän kuin vähän tunnustaa, että en oikein tahdo ymmärtää bändiä tai levyä. Kuten sanoin Blessed Are the Sick -tekstissäni, että vaikka sinänsä näen miksi yhtye on niin pidetty, en vain itse pidä siitä - tämä pätee edelleen.

Ehkä en ole saavuttanut olemassaolon ylempää tasoa, suurempaa tietämystä tai euforiaa, jonka voi saavuttaa vain kuuntelemalla tämän trion musiikkia. Kyllä, Rapture on tiukka veisu, samoin Blood on My Hands ja oikeastaan jokainen sävellys levyllä, mutta silti... Silti homma tuntuu monotoniselta, yksiulotteiselta ja, jos nyt ei luotaantyöntävältä, niin puuduttavalta. Death metal genrenä kärsii juurikin tästä: vaikka musiikki on erinomaista, se taantuu turruttavaksi pörinäksi, jos touhussa ei ole ollut poikkeuksellisen tarkkaa visiota mukana.

Vision puutteesta Morbid Angelia ei ole voinut koskaan syyttää - edes uusimman tuotoksen kanssa, vaikka se onkin susipaska lätty - sillä yhtyeen tekemisessä on ideaa. Valitettavasti tuo idea, koukeroisten riffien ja kovan temmon yhteenliittymä ei pure minuun tavalla, jolla se tuntuu ajavan kaikki muut death metaliin vihkityneet järkevyyden tuolle puolelle.

Paitsi.

Paitsi kun kappaleena on God of Emptiness. Tunnustan: God of Emptiness on yksi parhaista kappaleista, joita on koskaan tehty - ei vain death metalin, äärimetallin tai metallin ylipäänsä sisällä, vaan kun puhutaan kaikkien aikojen sävellysten top 10 -listasta, tämä musertavan suuri, hidas, rankka, uhkaava ja kaikin tavoin fantastinen biisi on tuolla listalla. Jos kappale ei ole tuttu, SHAME ON YOU! Se on niin hyvä ja parempikin. Kokemusta, jonka tuo biisi kuulijalleen lahjoittaa, on lähes mahdotonta pukea sanoihin; sille täytyy alistua, kerran ainakin, jotta voi ymmärtää mistä puhun.

Varo vain, jos kuuntelet God of Emptinessin, saatat joutua ostamaan kaksi levyä, joita et ymmärrä. Kuten minä. Mutta on se Covenant hyvä, mutta se ei pakota minua kuuntelemaan itseään satoja kertoja salojen avaamiseksi.

P.S. Miksi Angel of Disease, demobiisi, on levyllä? Äänenlaatu on surkea - ainakin eroaa huomattavasti muista biiseistä - ja sävellyskin on heikompi kuin muut. Miksi se on pitänyt änkeä joukkoon, jos sitä ei ole viitsitty edes äänittää uudelleen? Voiko olla enemmän filleriltä löyhkäävää ratkaisua?