Ostin joskus hämyisinä teinivuosinani Manowarin levyn, jonka luulin olevan studiolätty. Se ei ollut, vaan kyseessä oli turhanpäiväinen kokoelma, jonka ikimuistettavimpia ominaisuuksia ovat jättimäinen juliste vihkosena (vaikka lähtökohtaisesti olenkin kaikenlaisia haitareita vastaan; tällä kertaa kuva on vain niin hieno) ja täydellinen "mitä vitun vittua" -hetki, eli Herz Aus Stahl, saksankielinen käännös Heart of Steelista.
Kaikkea sitä tuleekaan ostettua, kun ei tiedä paremmin. Jos välttämättä haluaa nipun Manowarin tunnetuimpia veisuja, okei, mutta turhaa paskaahan tämä on, sillä hyvät biisit kuunnellaan studiolevyiltä, ei tämänkaltaisilta rahastuksilta. Vaikka esityskieli olisi mikä, perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti