Grave Digger - Heart of Darkness (1995)

Heart of Darkness on Grave Diggerin synkin levy. Levyn tunnelma, äänimaailma ja lyriikoiden aiheet ovat... jos eivät luotaantyöntävän tummasävyisiä, niin kuitenkin muita yhtyeen tuotoksia synkempiä. Levyllä on kappale, joka käsittelee lapsisotilaita - vähemmän yllättävästi kappaleen nimi on Warchild - ja vaikka lyriikka olisi kuinka keskinkertaista, täytyy Chris Bothendahlille ja kavereille nostaa hattua rohkeasta vedosta. Muut kappaleet eivät vello aivan näin syvissä vesissä, mutta Musta surma, toisten haudoilla tanssiminen ja Joseph Conrad -viittaukset eivät juuri elämänmyönteistä kuvaa maalaa.

Musiikillisesti Heart of Darkness uskaltaa paljon The Reaperia enemmän. Pääosin yhtye turvaa tuttuun ja turvalliseen, eli tehokkaan yksinkertaiseen heavy metaliin power- ja speed metal vaikutteineen, mutta silti joukkoon eksyy Heart of Darknessin kaltainen minieepos. Tai ei niin minikään, vaan kaksitoista minuuttinen - yhtyeen pisin tähän mennessä, jos pahaa aivopierua en juuri kokenut. Riffit ovat lähtökohtaisesti hyviä ja räväkkiä, Bothendahl laulaa hyvin (jos hänen ilmaisustaan pitää, siis) ja muutenkin kyseessä on varsin tiukka kokonaisuus.

Valitettavasti joukkoon on eksynyt filleriä: erityisesti Circle of Witches on venytetty täysin tarpeettomalla introlla lähes kahdeksaan minuuttiin - näin siis kappale, josta tehtiin erittäin tehokas neliminuuttinen musavideobiisi! Myös Warchild ja vaikka sitten Demon's Day eivät kanna kokonaisuuttaan maaliviivalle saakka. Yhtye korvaa paljon ongelmia - ainakin minun silmissäni - kovalla tekemisen asenteella ja erinomaisilla kappaleilla, kuten ylipitkän intron taa piilotetulla Circle of Witchesillä tai tunnelmallisella Heart of Darknessilla. Voisi jopa sanoa, että pesäero edeltävään levyyn on melkoinen, sillä yhtyeen tatsi on (tietyissä, tiukoissakin rajoissa) progempi ja kokeilevampi kautta linjan, missä The Reaper oli "vain" hyvää suoraviivaista speed metalia.

Heart of Darkness on hyvä levy, mutta se ei herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Onnistuessaan se säväyttää ja lähettää kylmiä väreitä selkäpiihin (a'la Heart of Darknessin intro), mutta toisinaan ideat loppuvat kesken. Grave Digger on tehnyt parempia levyjä, mutta myös huonompia, joten täysin menetetty tapaus levy ei ole.

P.S. Jään lomalle huomisesta alkaen, joten en lupaa (muka)säännöllisiä blogitekstejä kolmeen viikkoon. Lomani kuluu toisenlaisen kirjoittamisen merkeissä, ja aikani kuluu varsin totaalisesti sisäavaruuksia luodaten. Ehkä kirjoitan tekstin tai pari blogiin urakkani aikana, ehkä en, mutta aktiivisesti tulen taas jorisemaan jonninjoutavia heinäkuun puolivälin aikoihin.