Obituary - Frozen in Time (2005)

Vuoden 1997 Back from the Dead -levyn jälkeen Floridan death metal -skenen yksi tunnetuimpia ja menestyneimpiä porukoita, Obituary, jäi tauolle. Tai hajoamiseksihan sitä taidetaan kutsua. Kun muut bisnekset - mitä ne sitten olivatkaan - eivät ottaneet tuulta alleen, yhtye päätti ryhdistäytyä ja palata tutun nimen alla tutulle lafkalle (Roadrunner) tekemään kovaksi tarkoitetun lätyn. Tuloksena oli vuonna 2005 julkaistu reunionin-tuotos Frozen in Time, joka on, kuten odottaa saattaa, taattua Obituarya.

Vaikka Frozen in Time on taattua Obituarya, se ei ole kovin kiinnostavaa Obituarya, ei kovin koukuttavaa keskitempodeathia. Erityisesti jos vertailukohdaksi ottaa klassikkostatuksen ansainneen Cause of Deathin tai vaikkapa The End Completen (joka on sattumoisin yksi kaikkien aikojen parhaiten myyneitä döödiskiekkoja), Frozen in Time jää väistämättä jalkoihin. Valtaosa levystä kuluu melko yhdentekevien riffien parissa eivätkä koukutkaan onnistu, no, koukuttamaan. Otetaan vaikka Back Inside, joka on niin tyhjänpäiväistä pyörittelyä, että harvoin kuulee.

Silti, kaikesta filleristä ja keskinkertaisesta ajantaposta huolimatta, levyltä löytyy tasan kaksi aivan timanttista rallia - ja, kuinka ollakaan, ne ovat kaksi levyn ensimmäistä biisiä. Instrumentaali Redneck Stomp saattaa olla yksi suosikkejani yhtyeeltä, sillä vaikka se ei sisälläkään John Tradyn tunnusomaista mölinää (ja minä siis pidän tästä mölinästä), se onnistuu luomaan niin pistävän grooven, että tanssiksi on pakko laittaa. Toinen erinomainen tekele levyllä on On the Floor, sitä Obituaryn nopeampaa laitaa. Jälleen, ei mitään erikoista, mutta silti pirun hyvin tehty kipale, joka rullaa eteenpäin sarjamurhaajan verenhimon vimmalla. Vaikka samaa ei voi sanoa juuri muusta levyn materiaalista, nämä kaksi biisiä toimivat hienosti ja ovat oman Obituary top 10 -listalla, ihan siellä kärkipäässä.

Vaikka Frozen in Time on vaivaiset 34 minuuttia pitkä, en jaksa kuunnella sitä kuin harvoin loppuun. Kappaleet kuulostavat aivan liiaksi samalta ja vaikka keskitempoisella death metalilla on paikka sydämessäni (se on musta, mätäinen paikka, mutta paikka silti), ei levyä voi suositella kokonaisuutena kuunneltavaksi kuin akuuteimpaan hitaan murhaamisen tarpeeseen - jos mitään muuta ei ole tarjolla, niin sitten ehkä, mutta ei juuri muutoin. Cause of Death on parempi levy, ihan rehellisesti, kaikilla mittareilla. Kaksi timanttista biisiä heti levyn alussa ei tee kiekosta timanttia, vaan oikeasti aika turhan tekeleen - olisivat julkaisseet kaksi rallia EP:llä.