Teräsbetoni - Metallitotuus (2005)

Tahtoisin sanoa, että Teräsbetoni on 2000-luvun suomalaisen metallin väärinymmärretyin bändi. Se olisi kuitenkin väärin (pun not intended), koska Teräsbetoni on juuri sitä, mitä annetaan ymmärtääkin: Manowar-fanitusta niin överisti kuin voi vain olla... mutta suomeksi lauletuilla lyriikoilla. Siis juuri sitä, ei mitään muuta. Jos lyriikat kuulostavat tyhmiltä, olet kuullut aivan oikein, koska juuri samasta soopasta Manowar laulaa, mutta he pääsevät (helpommin) pistävän kritiikin kurimuksesta, koska sanoitukset ovat englanniksi. Molemmat bändit ovat siinä tietyssä typeryyden ja nerouden lakipisteessä, jossa ei voi oikein sanoa onko koko bändi vitsi vai tehdäänkö touhua ihan tosissaan.

Veikkaukseni on, että Manowar vetää tosissaan ja Teräsbetonilla on kieli jossakin määrin poskessa. Miksi näin? No, kuinka tämän muotoilisi näppärästi... bändin nimi on tosiaan Teräsbetoni. Siis teräs ja betoni. Betoni. Ja Metallitotuuden ensimmäisessä kappaleessa, joka, sattumalta tai ei, on nimeltää, Teräsbetoni, lauletaan: "on murskaavin, on voimakkain." En ole rakennusinsinööri, mutta veikkaisin ettei teräsbetonia käytetä murskaamaan mitään. Muitakin biisejä voisi repiä palasiksi samalla kyynisellä virneellä, mutta todettakoon, että toivon (ja uskon) Teräsbetonin todella tiedostavan touhunsa typeryys. Ja siksi se on nerokkaampi bändi kuin Manowar.

Peruutetaan hieman ja laitetaan edellisen kappaleen viimeinen virke mentaalisulkeisiin, koska Teräsbetoni olisi nerokkaampaa kuin Manowar JOS sillä olisi omia biisejä. J. Ahola ja kumppanit nimittäin pöllivät jokaisen biisinsä (ainakin enemmän tai vähemmän) 1:1 Manowarilta. Siis ei hieman, vaan täysin. Katsotaanpa vaikka muuan kappaletta, jonka Manowarin kuuntelijat tuntevat nimeltä The Power of Thy Sword ja Teräsbetonin fanit Teräksen varjona. Pääriffi: identtinen. Idea: identtinen. Toteutus: identtinen. Entäpä sitten Heart of Steel, joka on taipunut nimeään myöten Teräsbetonille Terässydämeksi. Sama voimaballadipaatoshan se sieltä löytyy, kuinka ollakaan.

Teräsbetonin parhaiten tunnetut kaksi biisiä, jotka molemmat löytyvät Metallitotuudelta taitavat olla niitä vähän vähemmän pöllittyjä tekeleitä. Paitsi Orjatar, mikä on kuin susipaska Pleasure Slave. Ja, vaikka maine on mitä, erityisesti se läpilyöntihitti Taivas lyö tulta ei ole mielestäni vieläkään kelvoton kappale. Hauska tarina: joskus lukio- tai yläasteikäisenä vedimme em. kappaleen koulun kevät/syys/missäikinäjuhlassa instrumentaalina siten, että laulumelodian hoiti muuan (nokka?)huilisti. En tiedä miten piinallista kuultavaa se oli, mutta niin me se vaan veivattiin; nykyään naurattaa, silloisesta tilanteesta en takaa mitään.

Pysyn kiinni kannassani, että jos Teräsbetoni tekisi omia biisejä tismalleen samalla typeryyden asteella, jolla he koveroivat Manowaria (hauska tarina: Ahola sanoi joskus haastattelussa, että Teräsbetoni oli veivannut kerran Manowar-coveria keikalla, mutta "se ei ollut heidän juttunsa"), Metallitotuus olisi hyvä levy, jopa erinomainen. Aholan kaltaisella solistilla vedetty laadukas voimametalli voisi olla portti Valhallaan, nyt se jää pelkäksi kumartamiseksi ja tappamiseksi.