Nevermore - This Godless Endeavor (2005)

Olen esittänyt ihailu Nevermorea kohtaan jo toivottavasti useita kertoja riittävän selkeästi - erityisesti yhtyeen vuoden 2000 mestariteos, Dead Heart, in a Dead World on omasta nöyrästä mielipiteestäni maailman toisiksi paras levy. Vaikka Enemies of Reality kärsi surkeiden soundien lisäksi heikommasta ja yksinkertaisemmasta kappalemateriaalista, This Godless Endeavor iskee sakat pois moottorista välittömästi: tarjolla on vieläkin kulmikkaampi, mutkikkaampi ja jotakinkkaampi kokonaisuus, jota pitää sulatella pitkä tovi.

Minulle This Godless Endeavor oli ensikosketus Nevermoren maailmaan. Ostin levyn kenties ei-niin-edustavan Bornin pohjalta, ja kun kuuntelin levyn ensikertaa läpi, olin valmis julistamaan sen nerokkaaksi. Mutta toinen kuuntelukerta jäi odottamaan ja odottamaan, kunnes viikkoja myöhemmin muistin levyn hyllystä enkä enää ollut niin varma sen neroudesta. Kuuntelin levyn kerran tai kaksi silloin-tällöin seuraavan noin puolentoista vuoden aikana, kunnes päätin ostaa yhtyeen toisen loputtomasti kehutun levy, joka sitten kolahti ns. kovaa.

Olen sittemmin tajunnut This Godless Endeavorin ja vaikka se ei mielestäni ole Dead Heart, in a Dead Worldin tasoinen mestariteos, se on kuitenkin pirullisen oivallinen tuotos, josta ei löydä heikkoa hetkeä vaikka kuinka etsisi. Se on varmaankin yhtyeen diskografian progein kokonaisuus, mutta ei silti piinallisella tavalla vaikea kuuntelukokemus, vaan pikemminkin innostava: koukut tarraavat välittömästi ja melodiat iskevät kakkosnelosella päin näköä, mutta silti kokonaisuuden monitahoisuus hahmottuu vasta useiden kuuntelujen jälkeen. Levyä voisikin pitää - sen toisen mestariteoksen kanssa - oppikirjaesimerkkinä progemetallilevyn teosta oikein. Aivan kuten aiemminkin, Warrel Dane laulaa todella upeasti, Jeff Loomis repii kitarastaan mitä hienoimpia riffejä ja liidejä ja paketti toimii juuri kuten pitääkin.

Omia suosikkejani levyltä ovat mahdollisesti yhtyeen uran rankin biisi, Born, tunnelmallinen ja haikea Sentient 6 (jonka kertosäe on aina yhtä riipivää kuultavaa) sekä päätös- ja nimikkoraita This Godless Endeavor. Mutta, kuten kaikkien parhaiden levyjen kanssa yleensä, mikään kappale ei levyllä ole turha tai huono. Vaikka materiaali on hyvinkin erilaista - kuuntele peräikkäin mainitsemani kolme kappaletta, huomaat kyllä mitä tarkoitan - kokonaisuus ei hajoa jokaiseen kuviteltavissa olevaan suuntaan, vaan lähes tunnin mittainen This Godless Endeavor on kestonsa oikeuttanut.

Kehuminen on tylsää, koska pitäisi vaan keksiä miksi erinomaisuus on erinomaista. Siksi kehuvat tekstini ovat keskivertoa lyhyempiä, niin myös tämä. Jos kantani pitäisi tiivistää yhteen virkkeeseen, olisi se seuraava: "This Godless Endeavor on parempi levy kuin 99,8% kaikista muista maailman levyistä, mutta sen yläpuolelle jää vielä 0,2% levyistä, johon sisältyy muunmuassa yhtyeen aiempi Dead Heart, in a Dead World." Kukaan ei koskaan sanonut, että virke olisi lyhyt.