Savage Circus - Dreamland Manor (2005)

Soitatin Savge Circuksen esikoislevyä ystävälleni Hipille. Kahden biisin jälkeen hän pyysi lupaa vaihtaa kiekkoa, sillä häntä ärsytti: Dreamland Manor oli liian suoraa Blind Guardian pastissia. Vaikka kerroin hänelle, että siihen oli varsin pätevä syy, häntä ärsytti silti liiaksi - taisimme vaihtaa levyä Motörheadiin, koska se ei ainakaan ollut minkään muun kuin Motörheadin pastissi.

Dreamland Manor todella kuulostaa aivan 1990-luvun puolivälin Blind Guardianilta, koska sen on tarkoituskin kuulostaa 1990-luvun puolivälin Blind Guardianilta. Yhtyeen synnyn taustalla on Thomen Stauch, Blind Guardianin rumpali aina vuoteen 2004 saakka. Vuonna 2004 Stauch oli kirjoittanut joukon kappaleita, jotka hän oli ajatellut sopivan seuraavalle Blind Guardian -tuotokselle. Sävellysten tyyli vain ei ollut enää "modernia" Blindiä, vaan haiskahti vahvasti Imaginations from the Other Sidelta ja Somewhere Far Beyondilta - tyyliltä, johon muut Blindin jätkät eivät haluaisi palata. Siispä Stauch lähti lätkimään bändistä ja perusti uuden. Avot, Savage Circus syntyi. Stauch valitsi solistin, Persuaderin Jens Carlssonin sillä perusteella, että tämä kuulosti aivan Hansi Kürschiltä. Ideana siis oli jatkaa siitä, mihin Blindi jäi kymmenen vuotta aiemmin.

Dreamland Manor on hyvä levy, mutta se on liian yksiuloitteinen: kaikki sen kappaleet ovat liian samanlaisia, ylipitkiä ja samankaltaisten koukkujen varaan rakentuvia. Tunnin mittaista kokonaisuutta ei meinaa millään jaksaa kuunnella loppuun, kun jokainen ralli on kuin edellinen ja biisit sulautuvat yhdeksi epämääräiseksi möykyksi, joka kyllä kuulostaa hyvältä, vaikka onkin muotopuoli. Evil Eyes ja Born Again by the Night saattavat hyvinkin olla suosikkibiisini, sillä Evil Eyes sai minut aikanaan ostamaan molemmat Savage Circuksen levyt sekä Born Again by the Night on levyn lyhyin ja napakoin sävellys.

Muuta sanottavaa levystä on vaikea keksiä: se on -90-luvun puolivälin Blindiä, jota Blindi itse ei tehnyt. Tai yksi Blindin jäsenistä teki, imitaattorien kanssa. Mitä olen aina ihaillut Blindissä - yhtyeen tiukkaakin tiukempi sävellystyö ja paneutuminen yksityiskohtiin - loistaa poissaolollaan, sillä vaikka Dreamland Manor on hyvin rakennettu kokonaisuus, se kärsii hätiköinnin luomasta tasapaksuudesta. Paljon turhaa olisi voinut leikata pois (ainakin pudottaa kestoa melkein vartilla) tai tehdä kappalemateriaalista monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa - sillä osastolla Stauch ja kumppanit eivät osanneet ottaa mallia esikuvatuotoksistaan. Vikoineenkin se on hyvä levy, jota voi suositella kohtuullisen varauksetta: levy tuskin mullistaa kenenkään maailmaa, mutta onpahan kuitenkin pirun viihdyttävää kuultavaa.