Kontroversiaalista bläkkisbändistä toiseen. Suomalainen Impaled Nazarene on skenen legenda: yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelle ulottuva levytysura ilman erityisiä katkoksia, klassikoiksi katsottavia tuotoksia ja milloin mitäkin "skandaaleja". Samalla yhtye kuuluu kategoriaan "bändit, joita en vain tajua". Yksi tärkeä syy tähän on eittämättä yhtyeen lyriikoiden edustama nationalismi - vai, tässäpä pulma, edustavatko sanoitukset mitään? Ovatko ne vain verrattavissa murrosikäisen "vittu mä tapan kaikki" -uhoon? Tahdotaanko niillä todella sanoa sitä, mitä niillä sanotaan? Halutaanko vain shokeerata? Jos Impaled Nazarene pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi ilman epäilystä "nihilismi", sillä yhtyeelle millään ei tunnu olevan väliä - kaikki on paskaa ja kaikki, mikä on paskaa, pitää tuhota. Mutta vaikka hyväksyimmekin lyriikoiden olevan pelkkää aggressiota ilman syvempää merkityksiä, johonkin on pakko vetää raja, ja minulle se on Something Sinisterin kertosäe: "It's a rape time and I can smell your pussy / It's a rape time and I can smell your fucking cunt." Toiselle tämäkin säepari menee läpi "pelkkänä höyryn päästelynä", mutta ei minulle - kumpikaan meistä ei ole oikeassa eikä väärässä ja todellisen merkityksen tietää sanoittaja, jos hänkään.
Puhuttaisiinko musiikistakin, välillä? Pro Patria Finlandia sisältää joitakin aivan erinomaisia punkahtavia black metal -rallatuksia - erityisesti Goat Sodomy, One Dead Nation Under Dead God sekä oma henkilökohtainen suosikkini For Those Who Have Fallen. Tälläisten biisien takia aina välillä ymmärrän miksi yhtye on niin pidetty ja vihattu kuin se on: niissä on koukku(ja), päällekäyvä rytmi ja suoraviivaisen tehokas ote soittoon, joka ei vaadi taakseen kolmeakymmentäviittä kitararaitaa tai lapsikuoroja (lapsikuorojen käyttö Impaled Nazarenen levyllä saattaisi olla häiritsevintä kuultavaa koskaan - jos bändi joskus kokeilee lapsikuoroja, lupaan ostaa levyn ihan vain sen takia), vaan kappaleet hengittävät yksinkertaistetussa soundimaailmassa paljon paremmin ja soittokin tuntuu välittömämmältä.
Kun puhutaan punkahtavasta metallista, lienee selvää, että levyllä on paljon kappaleita, joista toisilla ei ole selvää suuntaa. Tässä tullaan taas siihen miksi en käsitä bändiä: olen niitä ihmisiä, joille musiikki toimii parhaiten, kun sen harkitusti rakennettujen kappaleiden muodossa - konventio, jota vastaan punkahtavat bändit/genret (grindcore, hc-punk, Impaled Nazarene jne.) menevät. Siksi monet Pro Patria Finlandian biiseistä jäävät täysin irrallisiksi - esimerkiksi Kut, Contempt, Cancer ja lähes koko levyn loppupuoli eivät mene mistään minkään kautta mihinkään. Juuri se on pointtikin - ymmärrän sen, en ole täysin idiootti, vaikka sellaisen kuvan toisinaan itsestäni annankin - mutta se pointti ei napsu minulle. Suomeksi: en vain tajua.
Palaan tasaisin väliajoin kuuntelemaan muutamat erinomaiset biisit ja riehun kuin heikkopäinen For Those Who Have Fallenin pistämättömän grooven tahdissa, mutta siinäpä se. Yksittäisiä biisejä voi kuunnella vaikka radiosta tai Youtubesta, eivätkä ne tarvitse levyä ympärilleen - levyä, jota ei jaksaisi kuunnella jos ei olisi "pakko". Lisäksi levy työntää minua luotaan lyriikoillaan, jotka ovat A) asiattomia ja B) huonosti kirjoitettuja. Mutta, kuten sanottua, en vain tajua punkahtavaa musiikkia, joten kenties raiskaamiset, väärinajattelijoiden ja kaikkien muidenkin surmaaminen on ok siinä kontekstissa. Se vain sattuu olemaan konteksti, joka ei minua kiinnosta - relativismi ei ole portti nihilismiin.
Wau, joskus huomaan ajattelevani kuin filosofi. Perkele, ehkä ajoittainen kuuri idioottista Impaled Nazarenea on aina välillä paikoillaan. Ennen kuin menen pahemmin idin ja super-egon välisen kinastelun kirjaamiseen, lopetan tekstin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti