Lordi - Get Heavy (2002)

Minulle ja uskoakseni monelle muulle ikäpolveni jäsenelle Lordi on yhden hitin yhtye, joka sai toiselle sinkulleenkin melko kivasti soittoaikaa radiossa ja television musavideokanavilla 2000-luvun alkupuolella. Siitä jokunen vuosi myöhemmin yhtye lähti kilpailemaan paikasta Euroviisuissa Suomen edustajana... ja siellä kävi miten kävi. Minulle, siis, Lordi oli aluksi yhden hitin ihme, joka teki comebackin valtaisalla kolmannella (en laske Blood Red Sandmania hitiksi, kun ei sitä missään soitettu) hitillään, ja onnistui vielä ns. vanhoilla päivillään lyömään itsensä läpi kansallisen lisäksi kansainvälisesti. Monsterimies-dokkarissa kuvattiin Mr. Lordin tuskailuja "sen ison hitin" jälkeisen elämän, taloudellisen ja taiteellisen (?) kriisin aikana - sinänsä varsin pätevässä dokumentissa keskityttiin kuitenkin lähes tyystin "sen yhen biisin" vaikutukseen (oikeutettua sinänsä) bändin uralla, mutta se alkuperäinen hitti ja syy, miksi yhtye ylipäänsä pääsi Euroviisuihin, sivuutettiin liiaksi.

Kyllä, kyllä, Would You Love a Monsterman? on se hitti, josta puhun - ja sitä seurannut veisu on täten tietenkin Devil Is a Loser. Nämä molemmat kappaleet ovat peräisin yhtyeen esikoislevyltä, vuonna 2002 ostamaltani (ja alkuperäisen hintalapun yhä kannessaan omaavalta) Get Heavylta. Toisin kuin liian moni yhden tai kahden hitin esikoislevy, Get Heavy on oikeasti hyvä kiekko. On sääli, että yhtye on sittemmin saanut jossakin määrin vitsin maineen, sillä (toistoksi menee, mutta tämä on pakko saada ajettua joka lukijan kallokopan sisään) Get Heavy on vahva levy - ei täydellinen, mutta silti ehdottomasti kuuntelun arvoinen melodinen metallilätty.

Kolmetoista veisua, sisältäen intro ja outro, ovat yllättävänkin napakka paketti. Jokaisella sävellyksellä on oma ilmeensä, jokaisella oma häijy koukkunsa ja kaikki toimivat. Ja koukut nimenomaan rakentuvat vahvojen melodioiden ja näpsäköiden riffien varaan, ei niinkään yksittäisten huudatusten tai ulkoisten gimmickien päälle (tarkoittaen sitä, että koukut ovat osa musiikkia, eivät päälleliimattuja pakollisuuksia, kuten liian monessa metallissa). Lyriikat eivät ole yhtä typeriä kuin myöhemmin, mutta mitään syvällisiä merkityksiä ei kannata myöskään etsiä - ihan vain sitä itseään, hassuttelukauhua. Mr. Lordi ei ole hääppöinen solisti, mutta hän on riittävä ja ainakaan hänen kireä tulkintansa ei pilaa levyä kuin pahimmilta hifistelijöiltä (jotka eivät ansaitsekaan kuunnella musiikkia, nuo pahuksen näkemyksettömät nuottinatsit).

Koska eilen tuli ripuloitua varsin pitkästi, niin pidetään ilmaisu tällä kertaa tiiviimmässä muodossa: Get Heavy on hyvä levy. Älä anna sen häiritä, että Lordin maine on mitä on, Vanhasen Matin kamut ja koko kansan heviorkesteri, koska Lordi on oikeasti, pirun sarvet sydämellä, ihan kelpo bändi. Ainakin aluksi.