Norther - Dreams of Endless War (2002)

Norther ei ole huono bändi, mutta minulle sen identiteetti on - ainakin aikana, jolloin he/minä jaksoi välittää yhtyeen musiikista - yksioikoisesti B-luokan Children of Bodom -klooni. Onko tämä reilua, tuskin, mutta katsotaanpa koko Northerin diskografiaa kerralla, niin yhtäläisyydet musiikin lisäksi uran kaaressa on huomattavissa: alun sinänsä oivaltava black metalin ja power metalin yhdistäminen, jossa jokainen levy parantaa edellisestä (CoB: Something Wild - Follow the Reaper; Norther: Dreams of Endless War & Mirror of Madness); ensikosketus rässimmän ilmaisun kanssa (Hate Crew Deathroll; Death Unlimited); siedettävä mutta turha sellout (Are You Dead Yet?; 'Till Death Unites Us); turhanpäiväisyys, ideaköyhyys massojen kosiskelu (Blooddrunk & Relentless Reckless Forever; N & Circle Regenerated). Kun otetaan vielä huomioon, että jokaisen askeleen Bodomin lapset ottivat ensin, vaikuttaa minusta valitettavan selvältä, että Northerin jässikät ovat katsoneet mihin Alexi Laiho kumppaneineen on musiikillisesti menossa, ja seuranneet samoja ajo-ohjeita samaan väistämättömään tarpeettomuuteen.

Eniveis, Dreams of Endless War ei ole huono levy, mutta samalla tavalla kuin Something Wild, siitä kuulee, että se on debyyttilevy. Dreams of Endless War - ja samalla koko Northerin diskografia - ei ole yhtä idearikas kuin esikuvansa, mutta se ei tee levystä kuuntelukelvotonta. Petri Lindroos aloitti varsin hyvänä solistina ja hänen kärinänsä on riittävän raakaa tuntuakseen vaaralliselta; valitettavasti herran ääni ei kestänyt terässään kuin kolmen levyn ajan, mikä on jotakuin sama aika kuin Laihon äänen terävin kärki pysyi mukana. Lyriikat ovat turhan angstiset, täynnä "loputonta sotaa", "pimeimpiä aikoja" ja toivottomuutta. En yritä olla kaksinaismoralistinen valittaessani lyriikoista, jotka voisivat olla Children of Bodomin levyltä ihan yhtä lailla, vaan pointtini on se, että esimerkiksi Hatebreederiä kuunnellessa surkeat lyriikat unohtaa varsin pian, koska musiikki on sen verran kiinnostavaa, mutta Norther ei pääse samalle tasolle.

Mutta ei niin paljon Bodom-analogioita, että ei olisi Dreams of Endless Warilla jotain omaakin: vitun Europe-koveri. No, sir, I'm not shitting you. Kyllä, se soi sinullakin nyt päässä, rakas lukijani, vaikka en ole edes sanonut kappaleen nimeä. Enkä sano. Siinä on sen yhen biisin valitettava voima. Miksi, kaikista maailman biiseistä, juuri SE on pitänyt koveroida? Koska Norther tuo jotain omaa versioonsa? Koska kyseessä on hauska vitsi? Koska Bodomin lapsetkin äänittivät hassuttelukovereita, kokonaisen levyllisenkin? Totta puhuakseni Children of Bodom äänitti ne kaikkein käsittämättömimmät huumorikoverinsa pitkälti vuoden 2002 jälkeen, joten kenties tässä asiassa vaikutussuhde on kulkenut ns. vastavirtaan, pohjoisesta on virrannut idea Bodom-järveen.

Hulvatonta, eikö? Kuinka runollisen upeita kielikuvia; olet varmasti kateellinen tästä kiellisestä neroudesta, koska kukapa ei olisi, hmm? Ironiakin on mitä terävintä, huumori yhtä oivallista.