Star One - Space Metal (2002)

Jos Sinergy oli jotakin superryhmän suuntaan, Star One on sellainen. Kyseessä on Ayreon-velhon, Arjen Anthony Lucassenin, heviprojekti - siinä missä Ayreon on progea ja heviä sekaisin, Star One on selkeämmin scifiheviä ja vielä erittäin hyvää sellaista. Laulut hoitaa "vaatimaton" nelikko jumalatar Floor Jansen (ex-After Forever, Revamp, Nightwish), jumala Russel Allen (Symphony X), tulkitsija Damian Wilson (Ayreonin Inside the Electric Castlella mukana, muistaakseni ritari) ja Dan Swanö (about kaikki bändit ikinä, mm. Edge of Sanity ja varhainen Bloodbath). Kun sävellykset ovat Lucassenin parhaita ja lyriikat käsittelevät klassisia scifi-leffoja, ei Space Metal voi olla olematta mitään muuta kuin aito klassikko.

Eikä se olekaan. Huikeiden sävellysten ohella juurikin solistikatras nostaa Space Metalin raketin lailla valtaosan yläpuolelle. Solistien tehtävänä ei ole revitellä mahdollisuuksien rajoissa niin paljon kuin vain ikinä kykenevät, vaan jokaisella on oma roolinsa, joka heidän on täytettävänä, ja juuri sen he tekevät. Otetaan esimerkki selittämään: maailmankaikkeuden parhaan biisinnimen omaava Intergalactic Space Crusaders on säkeistöissään Allenin ja Wilsonin hahmojen keskustelua, Allen revitellen raspilla, Wilson tyynnytellen puhtaammin. Äänet ovat hyvinkin erilaiset, helposti tunnistettavissa ja jyrkässä kontrastissa keskenään, mutta paketti pysyy kasassa, koska kyseessä on hahmojen välinen keskustelu, painottelu mielipiteiden välillä. Samanlainen tasapainoilu neljän solistin välillä leimaa koko levyä, mutta ei muualla yhtä selkeästi.

Tasapainoilun lisäksi solistit saavat riittävästi omaa tilaansa tulkitakseen osuutensa erinomaisesti. Esimerkkinä olkoon Sandrider, joka on niin selvästi Swanön äänelle rakennettu kappale, että oksat helvettihin; toki, muukin katras vetää komeasti, mutta matalla äänellään (basso? baritoni?) Swanö is the man. Perfect Survivor on Wilsonin, High Moon Allenin ja The Eye of Ra Floorin - kaikki solistit ovat samalla viivalla, kukin omalla tavallaan ja suunnallaan.

Minulla on vaikeuksia keksiä riittävästi sanottavaa, koska totuus on se, että Space Metal on mestariteos kaikilla mahdollisilla (ja muutamilla mahdottomillakin) mittareilla. Sillä ei ole yhtään heikompaa kappaletta, sävellyksissä on syvyyttä vuosien kuunteluun ja koukut narraavat pintaan kuuronkin. Kehuminen on vaikeampaa kuin nillittäminen, sillä nillittäessä voi esitellä ongelmia ja analysoida niitä, mutta kun käsillä on likitäydellinen kiekko ja jokainen yksityiskohta huomionarvoinen, naamalle lävähtää informaatiotulva (eikä mitään muuta - hyi teitä, aina etsimässä kaksimielisyyksiä). Päätän tämän teksin siihen, että kehotan hankkimaan Space Metalin ensitilassa, koska se on sen arvoinen - jo pelkästään biisillä Star Trek IV -leffasta, tai Intergalactic Space Crusadersilla.